Siirry pääsisältöön

Sigrid Nunez: Paras ystävä

En halua puhua sinusta enkä kuunnella kun muut puhuvat sinusta. Se on tietenkin klisee: me puhumme kuolleista, jotta muistaisimme heidät, jotta pitäisimme heidät elossa sillä ainoalla tavalla johon kykenemme. Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän ihmiset sinusta puhuvat – esimerkiksi muistotilaisuuden esiintyjät, ihmiset jotka rakastivat sinua ja tunsivat sinut hyvin, ihmiset jotka ovat taitavia sanankäyttäjiä – sitä kauemmas sinä etäännyt, sitä enemmän hologrammin kaltainen sinusta tulee.

Sigrid Nunez: Paras ystävä
Aula & Co 2024
alkuteos The Friends
suomentanut Kristiina Drews
kansi Sanna-Reeta Meilahti
215 sivua

Naisen ystävä päättää siirtyä tuonpuoleiseen yllättäen. Hän on kylläkin kärsinyt masentuneisuudesta ja puhunut itsemurhasta, mutta silti kuolema yllättää. Olihan miehen terveys erinomainen ja moni asia hyvin. Ja sitten taas toisaalta hän koki ikääntymisen olevan kuin hidastettua kastraatiota ja ajatteli elämän olevan parempi novellina kuin romaanina.

Jos kuolema yllättää naisen, yllättää hänet myös kuolleen ystävän lesken pyyntö: Vaimo Kolmonen pyytää naista ottamaan luokseen miehen koiran. Vaimo ei koiraa halunnut alun perinkään, eikä hän todellakaan halua ottaa vastuuta suuresta tanskandogista. Vastentahtoisesti nainen suostuu, vaikkei hän edes saisi pitää asunnossaan koiraa. Hänen elämänsä siis muuttuu monin tavoin: hän menettää ystävänsä mutta saa seurakseen koiran, Apollon, joka muistuttaa poismenneestä mutta tuo myös iloa elämään.

Myönnän, että Sigrid Nunezin Paras ystävä hämmensi minua alkuun. Odotin, että romaanin fokus olisi nimenomaan yllättäen minäkertojan elämään astuneessa koirassa, mutta romaanissa onkin kyse paljosta muustakin. Siinä on esseistinen ote, ja romaani pohtii suuren koiraeläimen ohella myös elämää ja kirjoittamista, surua ja luopumista. Aihelmat ovat sellaisia, että ne vetosivat minuun lopulta enemmänkin kuin mitä ennakkoon osasin arvailla.

Paras ystävä on viisas ja ajatuksia herättävä romaani. Paikoin jopa tajunnanvirtamaiselta tuntuva rakenne haastaa ajoittain mutta toisaalta se myös palkitsee. Monenlaiset kirjallisuusviitteet, huumori ja terävät havainnot maailmasta viehättävät niin, että kirjan äärelle halajaa uudelleenkin.

Muualla: Kirjakimara ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita.

Kommentit

  1. Tästä voisi saada itsekin täytettyä tuon saman haastekohdan. Olen hieman yllättynyt, ettei mikään tähänastinen teos ole sopinut siihen. Olen ilmeisesti hiljalleen joko turtunut tai rauhoittunut, ettei kirjallisuus niin herkästi nosta tunteita. :D

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa sellaiselta pieneltäsuurelta kirjalta. Ja jollakin tapaa lohdulliselta myös.

    VastaaPoista
  3. Taisin poimia tämän vinkin Blogistania-palkintojen jakotilaisuudesta, ja koiraihmisenä aloitin kuuntelun aika pian. No eipä todellakaan ollut ihan sitä mitä odotin! Kuten mainitsitkin, romaani palkitsee lukijansa laajetessaan elämän koko kirjoon ja syventyessään aika peruskysymyksiin.
    Minna /KBC

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa aika erikoiselta ... Minusta tuntuu, että tarvitsisin vielä pari muutakin arviota että saisi laajemman käsityksen millainen tämä oikein on ... Kun me kaikki nostetaan esiin eri asioita / painotuksia, ja siksi blogijuttuja onkin niin kiva lukea 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...