Liv pudistaa päätään, he molemmat naurahtavat, ampiainen lennähtää Ellenin ohi ja Liv tuntee ajatustensa karkaavan takaisin kalliolle, mieheen, tämän ääneen ja puhtaalta tuoksuvaan paitaan, käteen, joka oli hipaissut hänen säärtään, ja miten siinä, juuri silloin, epävarmuus oli väistynyt halun tieltä.
Liv on perheen pienimmäinen, on ollut aina, mutta hän ei halua ”kuulla siskojensa järkeviä mielipiteitä tai varoituksia, hän ei tarvitse niitä, ei enää”. Miksi tarvitsisikaan, onhan hän aikuinen jo, ja nuoren aikuisen lailla hän viettää viimeistä lomaviikkoaan ilman suuria velvoitteita, hitaissa kesäpäivissä lojuen.
Eräänä loma-aamuna Liv kohtaa rannalla miehen, jossa on samaan aikaan jotain häiritsevää ja kiehtovaa. Kohtaaminen synnyttää Livin sisällä ihmeellisen keveyden, eikä hän halua kertoa miehestä siskoilleen, vaikka yleensä he tietävät toisistaan niin paljon. Hän haluaa pitää miehen ja mahdollisen tulevankin kohtaamisen vain itsellään.
Eivätkä siskot tai äiti tiedä, että Liv lähtee kesäpaikasta kohdatakseen miehen uudestaan. Jokainen on omassa maailmassaan sillä hetkellä, kun jokin nytkähtää pois paikaltaan.
Asioilla on aina ollut Liviin sellainen vaikutus. Ne ottavat kiinni, tarrautuvat ja pysyvät.
Helmi Kekkosen LIV! on romaani, joka imee mukaansa heti alusta lähtien. Henkilöt, joiden näkökulmasta nimihenkilö Livin tarinaa kerrotaan, vaihtelevat. Se ei haittaa lainkaan, sillä ensi sivuilta saakka romaanissa vallitsee outo lumo, joka vetää luokseen vastustamattomalla voimalla. Kekkonen rakentaa kertomukseen jännitettä taitavasti antamalla vihjeitä ja samalla lukijalle tilaa tehdä omia päätelmiä, ja koko ajan läsnä on pakko saada tietää lisää, saada lukea lisää.
LIV! on romaani, joka ottaa saarnaamatta mutta painavasti kantaa väkivaltaan ja erityisesti siihen, kuka on – ja kenen pitäisi olla – vastuussa silloin, kun on tehty väärin. Sen äärellä tulee miettineeksi myös sitä, miten väkivalta jättää jälkensä useisiin ihmisiin. Kiinnostavaa on sekin, millä tavoin odottamattoman äärellä kukin toimii. Livin läheiset suhtautuvat kukin eri tavoin, ja väistämättä sitä ajautuu pohtimaan, miten itse toimisi. Sillä tavalla sopivasti ilmaa romaaniin jää, että lukijalla on tilaa arvioida eri ratkaisutapoja ilman musta-valkoisia raameja.
Olen aiemminkin suorastaan lumoutunut Helmi Kekkosen romaaneista, ja niin kävi tälläkin kertaa. LIV! on hieno, kokoaan suurempi romaani, jonka lukeminen oli minulle elämys.
Muualla: Mitä luimme kerran.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu.
Kekkonen oli Ylen Kulttuuricocktail Kirjat -ohjelmassa vähän aikaa sitten. Heräsi kyllä kiinnostus tähän romaaniin, vaikka aihe kyllä huolettaakin raskaudellaan.
VastaaPoistaMinulle tämä kirja oli ensimmäinen Helmi Kekkosen tuotannosta. Pidin valtavasti saaristoon sijoittuvista kesäpäivistä. Loppu oli sitten kurja.
VastaaPoistaNo nyt heräsi kiinnostus. Olen tästä romaanista ollut tietoinen, mutta lähinnä nimitasolla. Kirjoituksesi perusteella tämä voisi olla minulle sopivaa luettavaa eli lisäänpä Suomi-lukulistalle.
VastaaPoistaTämä kiinnostaa minua. Taidan säästellä kesälukemiseksi.
VastaaPoistaKansikin on muuten hyvin kaunis!
Liv! vaikuttaa esittelysi perusteella erittäin kiinnostavalta. Nythän en tiedä, mutta tekstisi perusteella aavistelen, että Liville käy miehen seurassa jotain. Nämä tarinat ovat tärkeitä.
VastaaPoistaMuistan, että mulla oli Vieraat lainassa kun se ilmestyi (näköjään 8 v sitten), mutta se palautui lukematta kirjastoon, enkä ole siis mitään Kekkoselta vielä lukenut. Tämän olen kyllä tallettanut äänikirjasovelluksen listalle. Sillä on muuten järkyttävät vähän päälle 700 kirjaa 🙈
VastaaPoista