En halua puhua sinusta enkä kuunnella kun muut puhuvat sinusta. Se on tietenkin klisee: me puhumme kuolleista, jotta muistaisimme heidät, jotta pitäisimme heidät elossa sillä ainoalla tavalla johon kykenemme. Olen kuitenkin huomannut, että mitä enemmän ihmiset sinusta puhuvat – esimerkiksi muistotilaisuuden esiintyjät, ihmiset jotka rakastivat sinua ja tunsivat sinut hyvin, ihmiset jotka ovat taitavia sanankäyttäjiä – sitä kauemmas sinä etäännyt, sitä enemmän hologrammin kaltainen sinusta tulee.
Naisen ystävä päättää siirtyä tuonpuoleiseen yllättäen. Hän on kylläkin kärsinyt masentuneisuudesta ja puhunut itsemurhasta, mutta silti kuolema yllättää. Olihan miehen terveys erinomainen ja moni asia hyvin. Ja sitten taas toisaalta hän koki ikääntymisen olevan kuin hidastettua kastraatiota ja ajatteli elämän olevan parempi novellina kuin romaanina.
Jos kuolema yllättää naisen, yllättää hänet myös kuolleen ystävän lesken pyyntö: Vaimo Kolmonen pyytää naista ottamaan luokseen miehen koiran. Vaimo ei koiraa halunnut alun perinkään, eikä hän todellakaan halua ottaa vastuuta suuresta tanskandogista. Vastentahtoisesti nainen suostuu, vaikkei hän edes saisi pitää asunnossaan koiraa. Hänen elämänsä siis muuttuu monin tavoin: hän menettää ystävänsä mutta saa seurakseen koiran, Apollon, joka muistuttaa poismenneestä mutta tuo myös iloa elämään.
Myönnän, että Sigrid Nunezin Paras ystävä hämmensi minua alkuun. Odotin, että romaanin fokus olisi nimenomaan yllättäen minäkertojan elämään astuneessa koirassa, mutta romaanissa onkin kyse paljosta muustakin. Siinä on esseistinen ote, ja romaani pohtii suuren koiraeläimen ohella myös elämää ja kirjoittamista, surua ja luopumista. Aihelmat ovat sellaisia, että ne vetosivat minuun lopulta enemmänkin kuin mitä ennakkoon osasin arvailla.
Paras ystävä on viisas ja ajatuksia herättävä romaani. Paikoin jopa tajunnanvirtamaiselta tuntuva rakenne haastaa ajoittain mutta toisaalta se myös palkitsee. Monenlaiset kirjallisuusviitteet, huumori ja terävät havainnot maailmasta viehättävät niin, että kirjan äärelle halajaa uudelleenkin.
Muualla: Kirjakimara ja Kirjasähkökäyrä.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita.
Tästä voisi saada itsekin täytettyä tuon saman haastekohdan. Olen hieman yllättynyt, ettei mikään tähänastinen teos ole sopinut siihen. Olen ilmeisesti hiljalleen joko turtunut tai rauhoittunut, ettei kirjallisuus niin herkästi nosta tunteita. :D
VastaaPoistaVaikuttaa sellaiselta pieneltäsuurelta kirjalta. Ja jollakin tapaa lohdulliselta myös.
VastaaPoistaTaisin poimia tämän vinkin Blogistania-palkintojen jakotilaisuudesta, ja koiraihmisenä aloitin kuuntelun aika pian. No eipä todellakaan ollut ihan sitä mitä odotin! Kuten mainitsitkin, romaani palkitsee lukijansa laajetessaan elämän koko kirjoon ja syventyessään aika peruskysymyksiin.
VastaaPoistaMinna /KBC
Kuulostaa aika erikoiselta ... Minusta tuntuu, että tarvitsisin vielä pari muutakin arviota että saisi laajemman käsityksen millainen tämä oikein on ... Kun me kaikki nostetaan esiin eri asioita / painotuksia, ja siksi blogijuttuja onkin niin kiva lukea 😊
VastaaPoista