Siirry pääsisältöön

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa – väärässä olemisen historia

Kun äiti minähän olen yksi teistä. Äideistä, jotka surevat virheitään ja tietävät riittämättömyytensä. Ja ottavat vastaan sen kätketyn vihan, jota äitejä kohtaan tunnetaan, koska he eivät milloinkaan ole riittäviä; koska heidän rintansa aina lopulta ehtyvät. Minulla ei ole sitä ylellisyyttä, että voisin vain keskittyä syyttämään edellistä äitipolvea.

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa –
väärässä olemisen historia
Siltala 2023 kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals
267 sivua

Sirpa Kähkönen voitti vuoden 2023 Finlandia-palkinnon omakohtaisella romaanillaan 36 uurnaa – väärässä olemisen historia. Romaani kertoo ennen kaikkea kirjailijan äidistä, vuonna 2022 menehtyneestä Riitasta, mutta myös suvun historiasta ja siitä, miten kipupisteet valuvat sukupolvesta toiseen.

Kun Sirpa Kähkönen kuulee, että sukuhautaan mahtuu 36 uurnaa, hän ryhtyy keräämään äitinsä muistoksi ja turvaksi esineitä, joita tulee olla 36. Esineiden ja äidin päiväkirjojen kautta kirjailija tutkii, miksi äiti oli sellainen kuin oli – ailahtelevainen, vihainen, ilkeäkin. Syntyy puheenvuoro äidille.

36 uurnaa kuvaa kauniisti ja koskettavasti sitä, miten taakat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Riitta Kähkönen oli sota-ajan lapsi, hänen isänsä oli sotansa sotinut ja traumat näkyivät kotona. Äiti puolestaan kasvatti tytärtään ohjenuoranaan ankaruus, eivätkä pahat sanat olleet perheessä tavattomia. Kauniin ja urheilullisen Riitan elämän käännekohdaksi muodostui vielä junaonnettomuus 15-vuotiaana. Vakavasti loukkaantunut teinityttö toipui nopeasti, mutta onnettomuus jätti jälkensä.

Vaikka romaanissa on paljon surua, murhetta ja lohduttomuuttakin, on siinä myös kaunista yhteyden etsimistä menneeseen ja menneisiin sekä syvää ymmärrystä. En voi lukiessani olla ajattelematta, että Sirpa Kähkönen olisi voinut valita myös katkeruuden ja kaunan, mutta hän valitsi toisin. Pyrkimys ymmärtää vaikeita asioita ja isojakin epäkohtia lämmittää mieltä ja saa toivomaan, että sellaista näkisi tässä maailmanajassa enemmänkin.

36 uurnaa on hyvin henkilökohtainen teos, mutta se avaa myös lukijalle mahdollisuuksia tutkiskella omaa henkilöhistoriaa ikään kuin esimerkin kautta. Se muistuttaa, että emme kuitenkaan ole tyhjiä tauluja vaan osa sukupolvien ketjua. Halu ymmärtää ja hakea sopua voi olla kovin merkityksellistä ja tärkeää.

En ole kovin paljon Kähkösen romaaneja lukenut enkä ole perehtynyt kehuttuun Kuopio-sarjaan. Silti aavistelen, että tässä romaanissa on jotain kokeilevampaa kuin aiemmassa tuotannossa. Kerronnassa on jotain leikittelevää niin kerronnan tavassa kuin siinä, miten Tuonen Tytti on läsnä kertojan peratessa mennyttä. Se keventää ja herättelee lukijaa, jos mieli meinaa vaipua horrokseen.

Ihailen lukiessani suuresti Kähkösen sanankäyttöä. Kieli on rikasta ja hersyvää, ja tässä romaanissa sanat todella rakentavat kokonaisia maailmoja.

Muualla: Jokken kirjanurkkaKirjarouvan elämää ja moni, moni muu.

Helmet 2024 -lukuhaasteessa Finlandia-palkittu romaani asettuu kohtaan 42. Kirjan nimessä on alaotsikko.






Kommentit

  1. Läheiset suhteet voivat olla hyvin raadollisia. Pidin valtavasti Graniittimiehestä, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Suosittelen sitäkin.

    VastaaPoista
  2. Lukulistalla. En ole itsekään tarttunut Kuopio-sarjaan, mutta kirjan teema kiinnostaa. Minulle myös Finlandia-palkinto on joka vuosi tapaus.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat kauniisti 36 uurnasta ja kuvaat sen, mikä siinä on keskeistä: yksityinen muuttuu yleisemmäksi, moni lukija löytää kirjan kautta oman suvun kipupisteitä ja lohdutusta. Olen lukenut pari Kähkösen aikaisempaa kirjaa, mutten minäkään ole Kuopio-sarjan tuntija. Uudenlaista Kähköstä 36 uurnaa on, ja odotankin mitä seuraavaksi.

    VastaaPoista
  4. Nimi jäi äskeisestä kommentistani pois, kun niin innokkaasti aloin kirjoittaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...