Siirry pääsisältöön

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Tässä sitä ollaan, pää alaspäin naisen sisällä. Odotan käsivarret kärsivällisesti ristissä, odotan ja ihmettelen kenen sisällä olen ja mitä on edessä. Silmäni sulkeutuvat kaihoisasti, kun muistan miten kerran ajelehdin läpikuultavassa pussissani, keljuin ja kiepuin uneliaasti ajatusteni kuplassa yksityisessä valtameressäni ja törmäilin läpinäkyvään kalvoon joka väreili ja välitti katalien salaliittolaisten vaimennetut äänet.

Ian McEwan: Pähkinänkuori
Otava 2017
alkuteos Nutshell 2016
suomentanut Juhani Lindholm
kansi Jonathan Gray
200 sivua

Syntymätön poika odottaa. Elämä äidin kohdussa on varsinainen jännitysnäytelmä, sillä pojan Trudy-äiti on jättänyt pojan isän Johnin ja ryhtynyt suhteeseen Johnin veljen Clauden kanssa. Suhteen rikkoutuminen ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan Trudy ja Claude punovat juonen, jotta Trudyn ei tarvitse lähteä entisen miehensä suvun kodista.

Tätä kaikkea syntymätön mutta kaikesta erittäin tietoinen lapsi seuraa eräänlaiselta aitiopaikalta mutta kuitenkin pimennosta. Hän kuulee ja ymmärtää epätavallisen paljon mutta ei tietenkään näe ympärilleen. Hän haluaisi puuttua tapahtumien kulkuun mutta ei kykene vaan joutuu tyytymään sivullisen seuraajan rooliin – lähestulkoon täysin. Hän on älykäs ja terävä, kyyninenkin sanoittaessaan havaintojaan. 

Pähkinänkuori on hyvin älyllinen ja taidokas romaani, joka pitää trillerimäisellä juoneltaan otteessaan. Silti koin oloni romaanin äärellä usein melkoisen epämukavaksi. Musta huumori on senlaatuista, että se ei oikein vetoa minuun, eivätkä henkilöhahmotkaan oikein houkuttele luokseen. Oikeastaan yksikään romaanin henkilöistä ei ole järin mukava. Hyvä romaani ei tietenkään vaadi mukavia ihmisiä, mutta tässä hahmot ovat sellaisia, että olen lähinnä tyytyväinen, kun saatan jättää heidät taakseni.

Myös Kirjanurkkaus hämmentyi McEwanin romaanista. Luettua elämää -blogin Elinalle Pähkinänkuoresta sen sijaan muodostui lukunautinto.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta.

Kommentit

  1. Omaperäinen lähestymistapa tuo kohdussa tarkkaileva lapsi, siinä suhteessa kiinnostaa. Olen lukenut McEwanilta Sementtipuutarhan joskus muinoin ja se oli kyllä tosi ankea teos. Juuri tuo henkilöiden epämiellyttävyys. En ole tohtinut tarttua muuhun tuotantoon, vaikka McEwanin teoksia nostetaan säännöllisesti blogeissa esiin.

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen lukenut McEwanilta vain Sementtipuutarhan joskus kauan kauan sitten mutta pidin siitä kyllä! Tämäkin kiinnostaa, on ainakin erikoinen lähtökohta kirjalle. En ole vielä miettinyt mitään tuohon haastekohtaan, joten pidetään mielessä.

    VastaaPoista
  3. Kirjan kansi on tuttu, mutta enpä tiennyt siitä mitään tätä ennen! Alkoi kyllä vähän kiinnostaa, vaikka epämiellyttävät henkilöhahmot eivät varsinaisesti lemppareitani olekaan.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen lähtöasetelma! Olen lukenut Ian McEvanilta vain Rannalla-teoksen ja nähnyt teatterissa Lauantai-näytelmän ja tietenkin Atonement. En minäkään näitä henkilöitä symppiksinä pitäisi ja ennen kaikkea se brittiläinen pidättyneisyys oikein loistaa. Sellaista on usein hieman tukalaa lukea, mutta toisaalta McEvan kirjoittaan niin hienosti, että hänen kirjoihinsa kannattaa tarttua.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...