Isä oli tullut töistä myöhään monena iltana peräkkäin. Kaikki lähti siitä, että päivälliset alkoivat myöhästyä. Punajuurikeitto oli kylmää ja spagetti melkein raakaa. Isä ei tuntunut huomaavan mitään. Pilvet ajelehtivat hänen päänsä ympärillä uudenlaisissa muodostelmissa, valkoisina ja sinisinä ja harmaina. Hän söi nopeasti ja mumisi, tuijotti lautastaan, tähyili ikkunasta ulos. Kuunteli jotain liiturinkulan ulkopuolelta eikä kiinnittänyt huomiota siihen, mitä Vega sanoi. Hän ei edes kysellyt Vegan päivästä niin kuin yleensä. Vega vastasi siitä huolimatta.
Vega asuu Kirahvisaarella, joka on kirahvin muotoinen saari, jonka keskellä on iso järvi. Järveä kutsutaan Kirahvinsydämeksi. Vega asuu isänsä kanssa yhdessä Pääkaupungin korkeimmista taloista. Äidistään Vega ei tiedä mitään mutta isoisä Hektor asuu lähistöllä.
Lähes kymmenvuotiaan elämä on rikasta – viettäähän hän paljon aikaa mielikuvituseläintensä kanssa ja piirtää kaiken näkemänsä lehtiöönsä. Hänen elämänsä on myös turvallista. On koulu ja isä, joka huolehtii kaikesta kellon tavoin, isä on ajoissa kotona ja laittaa lapselleen päivällistä, ja kun he ruokailevat yhdessä, isä kyselee kuulumisia.
Mutta yhtäkkiä kaikki muuttuu. Isä alkaa myöhästellä eikä häntä tunnukaan enää kiinnostavan Vega. Hän on omissa ajatuksissaan eikä tunnu kuulevan, mitä tytär haluaa kertoa. Pian Vegalle selviääkin, mistä on kysymys: isällä on naisystävä Viola, jonka lähellä huokuu kylmyys. Samoihin aikoihin Vega saa kirjekaverin ja päättää lähteä mantereelle, missä Janna asuu. Ehkä samalta suunnalta voisi löytyä myös Vegan äiti.
Seuraa seikkailu halki Kirahvisaaren Hektorin keksimobiililla. Perillä määränpäässä moneen kysymykseen saadaan vastauksia.
Sofia Chanfreaun Kirahvin sydän on tavattoman suuri voitti lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2022. Se onkin ihastuttava lastenromaani maagisine elementteineen ja moninaisine hahmoineen. Teoksen lumo löytyy upeasta kuvitteellisesta maailmasta, joka tuntuu olevan mietitty pieniä yksityiskohtia myöten. Kaunista kerrontaa täydentää hienosti Amanda Chanfreaun upea kuvitus.
Tällä ihastuttavalla romaanilla on annettavaa niin lapselle kuin aikuiselle. Se ruokkii mielikuvitusta ja kuvituksessa riittää ihasteltavaa. Kertomuksessa on melankoliaa, kun se kuvaa lapsen yksinäisyyttä ja huomioiduksi tulemisen tarvetta, ja aikuislukijassa kuvaus herätti sekä myötätuntoa että runsaasti ajatuksia. Lapsilukijaa kiehtoi runsas ja eloisa kertomus, joka sai mielenkiinnon pysymään yllä loppuun saakka. Hauska yksityiskohta oli muun muassa se, että joka lukuun oli sisällytetty jokin kiinnostava eläintietoisku, jota lapsilukijan kanssa oli kiva pohtia yhdessä.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 23. Kirja on iso.
Tää oli kyllä ihana kirja! <3
VastaaPoistaKyllä! ❤️
PoistaTämä vaikuttaa niin kiinnostavalta, että melkein harmittaa, että oma jälkikasvu on jo ohittanut kohderyhmäiän. No, voinhan lukea tämän yksinkin ;-) Luulenpa, että kirjastoreissu kannattaa, kuvitus kun ei äänikirjasta välity. Äänikirja toistaikseksi ainakin omassa lukuaikapalvelussani vain ruotsiksi.
VastaaPoistaMinna /KBC
Hyvin sopii aikuiselle lukijallekin. Ihan sydäntä kivisti se, miten lapsen tunnemaailma tulee esille. Kuvitus on tosiaan hieno elementti tässä, joten painettua kirjaa suosittelen senkin takia.
PoistaTämä kirja on näkynyt paljon somessa ja pääasiassa kehujen kera. Pitänee ehdottomasti lukea itsekin.
VastaaPoistaKannattaa tutustua!
PoistaEkan kerran törmäsin kirjaan (tai oikeastaan kirjailijoihin) kirjamessuilla kun he olivat esiintymässä yhdessä
VastaaPoistaKjell ja Mårten Westön kanssa. Paneelikeskustelun aiheena oli sisarusten yhdessä kirjoittaminen. Kuinka kiva aihe!
Sen sijaan tähän kirjaan en ole vielä itse ehtinyt tutustua. Mutta kaikki mitä siitä olen lukenut viittaa kyllä siihen, että tykkäisin.
Oi, olisinpa ollut näkemässä tuon esiintymisen! Ylipäätään yhdessä kirjoittaminen on minusta todella kiinnostavaa.
PoistaLuulen kyllä, että tykkäisit tästä kirjasta.