Siirry pääsisältöön

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa

Vaunuissa viettämiensä pitkien päivien aikana Emil oli tajunnut, että oli elänyt suuren osan elämästään jonkun miehitysarmeijan ja diktaattorin vallan alla. Bolshevikit olivat syösseet tsaarin vallasta ja Stalin oli aiheuttanut Ukrainalle suurta hävitystä. Sitten Hitler oli vallannut Ukrainan, ja nyt se oli taas Stalinin hallussa. Emil päätti, että hän halusi sellaiseen paikkaan missä ei olisi ensimmäistäkään miehitysarmeijaa, ja hänen mielessään se paikka oli lännessä, valtameren takana, niin kaukana heidän lähtöpaikastaan kuin hän vain suinkin pystyi kuvittelemaan.

Mark Sullivan: Kohti vihreää laaksoa
Sitruuna Kustannus 2022
alkuteos The Last Green Valley
suomentanut Arto Konttinen
585 sivua
äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
kesto 19 t 58 min

Emil ja Adeline Martel ovat etnisiä saksalaisia, jotka asuvat Ukrainassa. Vuonna 1944 he lähtevät neuvostoliittolaisten hyökkäyksen alta pakoon kohti unelmiensa vihreää laaksoa.

Maailmantilanne on hyvin epävakaa ja pariskunnalla on vain vähän vaihtoehtoja, kun toisella puolella on Stalin ja toisella puolella Hitler. Unelma vihreästä laaksosta kuitenkin kannattelee nuorta paria, jonka mukana pitkällä matkalla on perheen pienten poikien lisäksi muita sukulaisia.

Kohti vihreää laaksoa on vahvasti juonivetoinen kertomus siitä, miten perhe pyrkii kohti turvallisempaa maailmaa yhden hirmuvaltiaan kurimuksesta toisen katseen alle. Kukaan ei voi sanoa olevansa varmasti turvassa eikä kehenkään voi luottaa. Tämän kokee karvaasti myös eräs SS-upseeri.

Romaani Martelin perheestä perustuu tositapahtumiin ja pitää vahvasti otteessaan. En ole hetkeen odottanut pääseväni takaisin keskeneräisen äänikirjan pariin yhtä voimallisesti kuin nyt. Paloin halusta tietää, miten perheelle ja muille sukulaisille käy keskellä sekasortoista ajanjaksoa, jolloin kaikkialla on uhkia ja toivoa vain vähän. Tietenkin tässä maailmanajassa tuli tämän tästä väistämättä mieleen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja se, miten taas kerran viattomat ihmiset ovat joutuneet pakkaamaan välttämättömimmän ja lähtemään kodeistaan. Tuntuu kohtuuttomalta, miten vähän rauhaa ukrainalaisille on viimeisen 80 vuoden aikana suotu.

Kohti vihreää laaksoa on romaani, joka saa lukijan päähenkilöidensä puolelle. Kirjailija on kasvattanut saamistaan tiedoista lumoavan kertomuksen, jonka henkilöt tekevät parhaansa keskellä järkyttäviä olosuhteita. Miten kaikki todellisuudessa kävi, jää osin arvailujen varaan, mutta kuvatun tapahtumainkulun olen valmis uskomaan – niin kauniisti romaani kuvaa henkilöitään mahdottomilta tuntuvina hetkinä ja hetkinä, jolloin vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan tunnu olevan. Kaiken keskellä Emil ja Adeline Martelia kannattelevat usko, toivo, rakkaus ja yhteinen unelma vihreästä laaksosta. Se on kaunis viesti myös nykyajalle.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 34. Kirja kertoo Ukrainasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...