Tehtäväni on lähestulkoon mahdoton, mutta ei aivan. Olen vielä elossa. Ruumiissani on todisteita tai ainakin niiden rippeitä. Muistini reunoilla ovat jäljet, joita ryhdyn seuraamaan. Todisteita voidaan pitää saastuneina ja todistajaa epäuskottavana – ja rikokset ovat tietenkin vanhentuneet – mutta minun täytyy silti selvittää tämä. Minun täytyy ennen kaikkea selvittää se, miten kirjoitan menneen niin että palautan ihmisyyteni.
Susanna Hastin omakohtaisesta esikoisromaanista Ruumis/huoneet on puhuttu tänä syksynä paljon, ja kirjailija voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Erinomaista, näin sen on täytynyt mennäkin.
Ruumis/huoneet on nimittäin järisyttävä, hieno ja vaikuttava. Kirjailija tarkastelee siinä paitsi lapsuudessaan kokemaansa seksuaalista väkivaltaa myös väkivaltaa yleisemmin suhteessa vallitsevaan kulttuuriin.
Tärkeää teoksessa on myös muistaminen. Romaanin minä haluaa muistaa, vaikka muisti yrittää suojella häntä menneisyydessä tapahtuneelta pahalta. Mutta on tärkeää muistaa ja siten tunnistaa tapahtunut.
Lukiessa tuntee väistämättä ajoittain vihaa, voimattomuutta ja väsymystä: miksi maailma ei voi olla parempi? Muun muassa näyttämänsä maailmankuvan vuoksi Susanna Hastin romaani on äärimmäisen tärkeä. Sen toivoisi päätyvän mahdollisimman monen luettavaksi tai kuunneltavaksi.
Sen lisäksi, että teos on sisällöltään painava, raastavakin, se on myös todella hyvin kirjoitettu. Haluaisin pysähtyä tämän tästä alleviivaamaan, tunnustelemaan vahvaa kieltä. Äänikirjan kuuntelun lisäksi haluan kokea teoksen myös painettuna kirjana.
Ruumis/huoneet vetää monella tapaa sanattomaksi. Siksi tyydyn vain toivomaan, että kirjaa luetaan ja luetaan. Se ansaitsee tulla yhä uudelleen löydetyksi.
Helmet 2022: 45. Palkittu esikoisteos.
Minutkin tämä kirja jätti sanattomaksi. Erittäin tärkeä aihepiiri.
VastaaPoistaTodellakin!
PoistaKyllä, ei vain tärkeä aihe vaan kieli itsessään tekee vaikutuksen! Tämä kirja tulee olemaan korkealla kun rankkaan vuoden kohokohtia.
VastaaPoistaKyllä! Ilmauksissa on sellaista voimaa, että tekee mieli vähän väliä pysähtyä niiden äärelle.
PoistaMitä enemmän tästä kirjasta lukenu blogeista, sitä enemmän haluan lukea tän.
VastaaPoistaEn lainkaan ihmettele teoksen saamaa huomiota.
PoistaTuntuu siltä, että tämä on pakko ottaa kuunteluun ennen pitkää. Mietin vaan miten on käsitelty, onko ahdistavia yksityiskohtia jne.
VastaaPoistaMinua myös mietitytti, rohkenenko tarttua tähän. Liikaa yksityiskohtiin ei mennä ja lukijalle tarjotaan tilaa hengittää. Ei siis ole minusta liian ahdistava.
Poista