Siirry pääsisältöön

Soili Pohjalainen: Ihon alla

Se on viillellyt taas. Jatkan tavaroiden nostamista ostoskärryistä Keravan Citymarketin kassahihnalle. Vastaan Ainolle ensin, ettei tarvitse pyytää anteeksi. Sitten sanon jotain, mitä en jälkeenpäin enää muista ja nyökkään samalla ystävällisen hymyn kassatytölle. Pelkään, että perässäni jonottava kuulee, mitä Aino sanoo puhelimen toisessa päässä. Jos se kuulee, se pitää minua hulluna, kun jään tähän enkä ryntää heti parkkihalliin ja auton rattiin ja lapseni luo.
Soili Pohjalainen: Ihon alla
Atena 2022
298 sivua

Soili Pohjalaisesta on tullut Käyttövehkeiden ja Valuvian myötä kirjailija, jonka teoksen ilmestyminen uutuuskatalogiin on ilonaihe. Ilahduin siis suuresti, kun kuulin kirjailijan kolmannen romaanin olevan tulossa. Toisaalta minua myös hieman mietitytti: Ihon alla käsittelee raskasta aihetta, lapsen vaikeuksia, ja perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Humoristiseen otteeseen mieltyneenä mietin, mitä mahtaa ulkoasultaan tummasävyinen teos pitää sisällään.

Kertomuksen minäkertoja on äiti, jonka lapsi alkaa viillellä itseään. Kolmihenkisen perheen tasapaino keikahtaa pahemman kerran, kun Aino-tytär joudutaan kerta toisensa jälkeen paikkaamaan sairaalassa kuntoon. Koko elämä on yhtäkkiä täynnä huolta ja pelkoa. Aino on keskipiste, jonka vointia vanhemmat tarkkailevat ja jonka vuoksi täytyy olla jatkuvasti varuillaan.

Romaani rakentaa vaikuttavan kuvan perheestä, joka kärsii. Äidin murhe koskettaa ja kokemus piirtyy esiin tavalla, joka tekee siitä todentuntuisen ja vaikuttavan. Kertomus osoittaa vivahteikkaasti, miten yhden perheenjäsenen pahoinvointi vaikuttaa kaikkiin ja muuttaa tapoja nähdä esimerkiksi oma puoliso. Oikeastaan tapa nähdä koko elämä muuttuu: vuosien takaiset yritykset olla "hyvä vanhempi" näyttäytyvät koomisessa valossa, kun vaikeudet saavat ymmärtämään, miten hyvää on tavallinen elämä.

Siinäpä oikeastaan onkin sanoma, jonka romaanista luen. Olennaista elämässä on tavallisuus, se että kaikki sujuu omalla painollaan ilman valtavia huolenaiheita. Romaani osoittaa myös elämän sattumanvaraisuuden: vaikka kuinka yrittää olla hyvä vanhempi, voi jokin mennä vikaan. Romaani ei osoita syyllisiä vaan muistuttaa, että kaikki ei suinkaan ole omissa käsissä.

Ja se humoristinen ote. Vaikka aihe on raskas, on Pohjalaisen huumori tallella. Ihastelen sitä, miten hän osaa tuoda vaikeisiinkin tilanteisiin lakonista komiikkaa ja jopa mustaa huumoria. Ihon alla itkettää ja naurattaa sortumatta kummassakaan suunnassa falskiuteen tai patetiaan. Huumori keventää tarpeellisella tavalla kokonaisuutta, joka muistuttaa siitä, miten perhe-elämä ei todellakaan aina ole helppoa ja miten voimaton vanhempi lapsensa pahoinvoinnin äärellä voi olla. Tarina tarjoaa vertaistukea ja muistuttaa, miten tärkeää on, että perheet saavat tukea.

Miten saatana voi olla olemassa niin onnellisia perheitä, että niiden koiratkin hymyilevät?

Joko saa alkaa odottaa kirjailijalta uutta luettavaa?

Myös Tuija on kirjoittanut ajatuksiaan Pohjalaisen romaanista.

Kommentit

  1. Tässä on todella tärkeä aihe, jota ei ole ehkä kovin paljon kirjallisuudessa käsitelty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella tärkeä aihe. Hienoa, että kirjailija on rohjennut aiheeseen tarttua.

      Poista
  2. Kiitos Jonna! Ihana kuulla, että odotat uutta luettavaa minulta. ❤️ Siitä voimaa tämän päivän kirjoitustyöhön!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...