Siirry pääsisältöön

Ulrika Gustafsson: Valoisa kaupunkini – Sally Salmisen elämä ja teokset

Kirjoittamalla Sally hyväksyi itsensä "hulluna naisena". Hän irtautui stereotyyppisestä naisen roolista, johon oli aiemmin pitkään samastunut. Kirjoittamalla hän pelasti itsensä eikä jäänyt odottelemaan miestä, jota ei mitä todennäköisemmin olisi koskaan tullut, kuten hän oli arvellut päiväkirjassaan jo uudenvuodenaattona 1923. Ja työntekijänä hän uhmasi sosiaalista järjestystä.

Ulrika Gustafsson: Valoisa kaupunkini –
Sally Salmisen elämä ja teokset
Teos 2021
alkuteos Min ljusa stad – Sally Salminen, livet och litteraturen
suomentanut Laura Jänisniemi
kansi Eva Wilsson
405 sivua

Kiinnostuin kirjailija Sally Salmisesta (1906–1976) luettuani viime kesänä hänen esikoisromaaninsa Katrinan (1936). Minusta oli kiehtovaa saada tietää, että yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksistani oli syntynyt ahvenanmaalaistaustaisen kirjailijan kynästä New Yorkissa aikana, jona matkustaminen valtamerten ylitse ei todellakaan ollut aivan tavanomaista huvia.

Kirjailijasta itsestään en todellakaan paljoa tiennyt ennen Ulrika Gustafssonin kirjoittamaan elämäkertaan tarttumista. Valoisa kaupunkini -teoksesta käykin ilmi, että Sally Salminen jäi paljolti esikoisteoksensa vangiksi. Hänen muu tuotantonsa jäi esikoisen varjoon ja sai jopa nihkeää palautetta ainakin Suomessa. Kirjailijan toisessa kotimaassa Tanskassa vastaanotto oli myönteisempää.

Gustafsson tuo teoksessaan esille useaan otteeseen sitä, miten edistyksellinen kirjailija Salminen oli ja miten erityisen elämän hän eli. Salminen kyseenalaisti teoksissaan esimerkiksi naisen asemaa, mitä aikalaiset eivät katsoneet aina suopeasti. Ehkäpä kirjailija oli siis jopa liiankin edistyksellinen omaan aikaansa. 

Sally Salmisen teokset nivoutuvat luontevasti osaksi elämäntarinaa, joka todella ansaitsee tulla kerrotuksi. Kiintoisaa on esimerkiksi Salmisen ja hänen puolisonsa elämä Tanskassa saksalaismiehityksen aikana ja kasvattilapsi, joka piti piilottaa. Salminen matkusteli puolisonsa kanssa paljon ja "repi juurensa irti" kerta toisensa jälkeen. Hän myös kärsi mielenterveyden haasteista eikä elämä aina ollut todellakaan helppoa, vaikka hänet nähtiinkin eräänlaisena amerikkalaisen unelman toteuttajana. Nousihan hän köyhyydestä kirjailijatähdeksi sensaatiomaisella tavalla.

Valoisa kaupunkini avaa kiinnostavasti kirjailija Sally Salmisen elämäntarinaa. On hienoa, että lähes unholaan painunut kirjailija on saanut elämäkerran, joka avaa sekä kirjailijan tuotantoa että elämää monipuolisesti ja vetävästi.

Muualla: Kirjavinkit ja Kirja hyllyssä.

Helmet 2022: 30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan.

Kommentit

  1. Vasta Mika Waltarin Sinuhe päihitti Salmisen Katrinan kansainvälisten käännösten määrässä. Kuuntelin Juha Hurmetta Turun Kirjamessuilla, kun hän oli tehnyt oman suomennoksensa Katrinasta. Hurme oli päätellyt, että Salminen jäi Suomessa varjoon ruotsinkielisyytensä takia, Suomessa vallitsi vielä kaiken lisäksi 30-luvulla kova fennomaaninen trendi eikä suomenruotsalaisiltakaan tullut apua, kun heitä taas kiinnostivat silloin enemmän modernistit kuin Salmisen perinteinen kerronta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatella, että Katrina on ollut niin suuri menestys aikanaan – ja silti melkein vaipunut unholaan. Onneksi nykylukijat ovat Katrinan löytäneet.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...