ja peittoaa lopulta kiven, heittäytyy tuhansien kivien kanssa
tantrisiin harjoituksiin, se on äärettömän polyamorinen – –"
Tein itselleni lupauksen tarttua aiempaa enemmän runokokoelmiin tänä vuonna. Lupauksen lunastaminen ei ole vaikeaa, sillä viime vuonna en runoutta (valitettavasti) kuluttanut. Luettuani Helena Sinervon Merirequiemin olen siis lupaukseni lunastanut, mutta toivon, että palaan runojen maailmaan vielä moneen kertaan tänä vuonna
Levätköön meri rauhassa muovipedilläänvai luulitteko että se elää ikuisesti?
Kokoelma ei kuitenkaan ole vain murheellinen tai kaihoisa vaan tunteellinen, leikittelevä, aistikas ja humoristinen. Kaipaava ja kihelmöivä ihminen on osa luontoa ja luonto – meri – rinnastuu tunteiden lataukseen. Loiskuvat ja kesyttömät tunteet ovat kuin meri itse.
Merirequiem on kiinnostava kokoelma, joka pysäyttää pohtimaan mutta jää myös paikoin etäälle. Aivan kaikki ei minulle avaudu mutta erityisesti minua jää kiehtomaan ajatus meren ja tunnemaailman yhteydestä, se kesyttömyys.
Helmet 2022 -lukuhaaste: 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.