Kirjoittamalla Sally hyväksyi itsensä "hulluna naisena". Hän irtautui stereotyyppisestä naisen roolista, johon oli aiemmin pitkään samastunut. Kirjoittamalla hän pelasti itsensä eikä jäänyt odottelemaan miestä, jota ei mitä todennäköisemmin olisi koskaan tullut, kuten hän oli arvellut päiväkirjassaan jo uudenvuodenaattona 1923. Ja työntekijänä hän uhmasi sosiaalista järjestystä.
Kiinnostuin kirjailija Sally Salmisesta (1906–1976) luettuani viime kesänä hänen esikoisromaaninsa Katrinan (1936). Minusta oli kiehtovaa saada tietää, että yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksistani oli syntynyt ahvenanmaalaistaustaisen kirjailijan kynästä New Yorkissa aikana, jona matkustaminen valtamerten ylitse ei todellakaan ollut aivan tavanomaista huvia.
Kirjailijasta itsestään en todellakaan paljoa tiennyt ennen Ulrika Gustafssonin kirjoittamaan elämäkertaan tarttumista. Valoisa kaupunkini -teoksesta käykin ilmi, että Sally Salminen jäi paljolti esikoisteoksensa vangiksi. Hänen muu tuotantonsa jäi esikoisen varjoon ja sai jopa nihkeää palautetta ainakin Suomessa. Kirjailijan toisessa kotimaassa Tanskassa vastaanotto oli myönteisempää.
Gustafsson tuo teoksessaan esille useaan otteeseen sitä, miten edistyksellinen kirjailija Salminen oli ja miten erityisen elämän hän eli. Salminen kyseenalaisti teoksissaan esimerkiksi naisen asemaa, mitä aikalaiset eivät katsoneet aina suopeasti. Ehkäpä kirjailija oli siis jopa liiankin edistyksellinen omaan aikaansa.
Sally Salmisen teokset nivoutuvat luontevasti osaksi elämäntarinaa, joka todella ansaitsee tulla kerrotuksi. Kiintoisaa on esimerkiksi Salmisen ja hänen puolisonsa elämä Tanskassa saksalaismiehityksen aikana ja kasvattilapsi, joka piti piilottaa. Salminen matkusteli puolisonsa kanssa paljon ja "repi juurensa irti" kerta toisensa jälkeen. Hän myös kärsi mielenterveyden haasteista eikä elämä aina ollut todellakaan helppoa, vaikka hänet nähtiinkin eräänlaisena amerikkalaisen unelman toteuttajana. Nousihan hän köyhyydestä kirjailijatähdeksi sensaatiomaisella tavalla.
Valoisa kaupunkini avaa kiinnostavasti kirjailija Sally Salmisen elämäntarinaa. On hienoa, että lähes unholaan painunut kirjailija on saanut elämäkerran, joka avaa sekä kirjailijan tuotantoa että elämää monipuolisesti ja vetävästi.
Muualla: Kirjavinkit ja Kirja hyllyssä.
Helmet 2022: 30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan.
Vasta Mika Waltarin Sinuhe päihitti Salmisen Katrinan kansainvälisten käännösten määrässä. Kuuntelin Juha Hurmetta Turun Kirjamessuilla, kun hän oli tehnyt oman suomennoksensa Katrinasta. Hurme oli päätellyt, että Salminen jäi Suomessa varjoon ruotsinkielisyytensä takia, Suomessa vallitsi vielä kaiken lisäksi 30-luvulla kova fennomaaninen trendi eikä suomenruotsalaisiltakaan tullut apua, kun heitä taas kiinnostivat silloin enemmän modernistit kuin Salmisen perinteinen kerronta.
VastaaPoistaAjatella, että Katrina on ollut niin suuri menestys aikanaan – ja silti melkein vaipunut unholaan. Onneksi nykylukijat ovat Katrinan löytäneet.
Poista