Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Risteyskohdat

"Nelson kyyditsee Ruthin takaisin yliopistolle. Hän näyttää vajonneen synkkyyteen, mutta Ruth on kiihkeän innostuksen vallassa. Rautakautinen ruumis, koska ruumiiden täytyy tietenkin olla rautakaudelta, rituaaliteurastusten ja upeiden aarrekätköjen ajalta. Mitä se merkitsee? Se on kaukana paalukehärakennelmasta, mutta voisivatko löydöt liittyä toisiinsa jotenkin?"
Elly Griffiths:
Risteyskohdat
(Tammi 2017)
Alkuteos The Crossing Places 2009
Suomentanut Anna Lönnroth
305 sivua
Risteyskohdat on ensimmäinen osa Ruth Galloway -sarjaa, jonka päähenkilö Ruth on arkeologi. Nainen elää kissojensa kanssa yksin tavallista elämää, jonka rauha järkkyy, kun poliisi pyytää hänen apuaan. Muinaisen paalukehän lähettyviltä on löytynyt ruumis, ja arkeologia tarvitaan avuksi selvittämään, kuinka vanha ruumis on. Voisiko kyseessä olla Lucy Downey, joka on kadonnut kymmenen vuotta aiemmin ja jota poliisi ei ole kyennyt löytämään?

Ruthin avunanto ei jää vain ruumiin iän kartoittamiseen, vaan pian nainen huomaa olevansa syvällä kadonneen tytön kohtalon selvittämisessä. Kun vielä toinenkin tyttö katoaa, on selvää, että Lucyn tapaus on pakko selvittää: komisario Harry Nelson ei halua luovuttaa, vaikka pian käy ilmi, että Ruthin tutkimukset halutaan pysäyttää säikäyttämällä nainen luopumaan.
Ruth kuulostelee, ja sydän hakkaa niin valtavin, epäsäännöllisin lyönnein, että Ruth miettii, saako hän sydänkohtauksen tältä seisomalta. Koputus saa Ruthin älähtämään pelosta. Nyt se on täällä. Yön kulkija. Peto. Kauhu.
Risteyskohdat on juoneltaan vetävä dekkari, joka onnistuu pitämään lukijan otteessaan. Hahmot ovat kiinnostavia: Ruth on tavallinen, miellyttävä nainen, joka joutuu historiakiinnostuksensa myötä keskelle epätavallisia tapahtumia. Sivuhenkilöistä löytyy omaperäisiä ja melko erikoisiakin kulkijoita, ja miljöö on kuvattu kiehtovasti siten, että marskimaan näkee ja haistaa mielessään.

Dekkarissa sorrutaan kliseisiin, kuten vaikka yksinäinen nainen kissoineen ja poliisi-isä pahantuulisine teinilapsineen, mutta ne antaa mieluusti anteeksi, kun kaikki muutoin toimii varsin mainiosti. Tuulinen Pohjanmeren rannikko, sympaattinen päähenkilö ihmissuhteineen, tiivistyvä jännitys ilman väkivallalla mässäilyä - siinäpä yhdistelmä, joka sopii minun dekkarimakuuni vallan hyvin. Niinpä jäänkin innolla odottamaan seuraava Ruth Galloway -dekkaria, joka ilmestyy jo syksyllä nimellä Januksen kivi.

Kirjasta on blogannut myös Kirsi.

Helmet 2017: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän - arkeologia on minulle vieras joskin kiinnostava aihealue.

Risteyskohdat Adlibriksen* valikoimissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...