"Minulta on tässä vaiheessa mennyt kaksi vuotta siihen, että olen hellittämättä koostanut "musiikkitoimittaja Dolly Wildea" ihan alkutekijöistä. Olen lainannut keskuskirjastosta yhteensä 148 albumia, kuunnellut käytännössä jok'ikisen John Peelin radio-ohjelman, ja olen nyt vuosien 1988-92 indiemusiikin asiantuntija. Olen viettänyt huoneessani paljon aikaa ajatellen: osaan kertoa, miltä 90-luvun musiikki kuulostaa kuusitoistavuotiaan tytön korvissa."
Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö -romaanin päähenkilö on kuusitoistavuotias Johanna Morrigan, joka ajautuu esiintymään televisiossa. Näyttäytyminen kaikelle kansalle ei mene aivan kuvitelmien mukaisesti, ja Johanna tajuaa, että jotain on tehtävä. Hän päättää luoda itsensä uudelleen, ja niin hänestä tulee nuori, ilkeä ja pelätty musiikkitoimittaja Dolly Wilde, joka seksihurjastelee minkä ehtii ja keksii ehtineensä vielä vähän enemmänkin. Tästä asetelmasta syntyy tarina, joka naurattaa, kauhistuttaa, puisteluttaa päätä, huvittaa, viihdyttää ja koskettaa.
Johanna Morrigan ei ole syntynyt kultalusikka suussa. Järin kaunis hän ei ole, elopainoa on kertynyt hieman liikaa ja synnyinkoti sijaitsee aivan väärällä postinumeroalueella. Kotona vanhempien aika menee lähinnä toimeentulon miettimiseen, ja isä elättelee utopistisia haaveita rikastumisesta muusikon uralla. Johanna puolestaan halua tulla nähdyksi ja päästä pitkälle. Musiikkilehden päätoimittaja Kenny neuvoo: "Jos haluaa päästä pitkälle, pitää olla vihainen." Ja sitä Johanna - tai Dolly - lopulta on. Mutta tuoko vihaisuus onnea, vaikka se varmasti jonkinlaista näkyvyyttä tarjoaa?
Entä seksi sitten? Sekin on Johannalle keino tulla näkyväksi, saada ääriviivat. Kotona ei ole peilejä, joiden avulla nähdä itsensä, joten tapa piirtyä maailmaan on löydettävä muualta, ja samalla saattaa ajautua vaaraan joutua entistä enemmän kadoksiin jopa itseltään.
Näin minusta tuli tyttö on hämmentävä ja raju lukukokemus. Roisia menoa tarjoavat lukuisat (päihdehuuruiset) seksikohtaukset, ja tyyliltään kasvutarina on menevä. Se tuo eteen nuoren tytön kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan, tytön joka tavoittelee paljon lähtökohdista, jotka eivät tarjoa paljon. Hänen toiveensa ja haaveensa ovat universaaleja ja ajattomia: olla kaunis, tulla nähdyksi ja huomatuksi. Siksi tarina on myös koskettava, sillä se kuvaa ketä tahansa samalla, kun se kuvaa vain Johannaa. Hän turvautuu äärimmäisiin keinoihin, mutta silti häneen jotenkin luottaa. Lohtua tuo usko siihen, että johannat voivat oppia, kasvaa ja pärjätä. Surua tarinaan taas tuo se, että Johannan rinnalle toivoisi jonkun, joka pitäisi hänestä huolta ja osoittaisi, että hänet huomataan kyllä ja hän kelpaa ilman äärimmäisyyksiäkin.
Kirjasta toisaalla: Kirjapolkuni, Ullan Luetut kirjat, Lukutoukan kulttuuriblogi, Oksan hyllyltä, Lumiomena, Cats, books & me, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Kirjakaapin avain, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjakko ruispellossa, Kirjamuistikirja ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö (Schildts & Söderströms 2015) Alkuteos How to Build a Girl 2014 Suomentanut Sari Luhtanen 361 sivua |
Johanna Morrigan ei ole syntynyt kultalusikka suussa. Järin kaunis hän ei ole, elopainoa on kertynyt hieman liikaa ja synnyinkoti sijaitsee aivan väärällä postinumeroalueella. Kotona vanhempien aika menee lähinnä toimeentulon miettimiseen, ja isä elättelee utopistisia haaveita rikastumisesta muusikon uralla. Johanna puolestaan halua tulla nähdyksi ja päästä pitkälle. Musiikkilehden päätoimittaja Kenny neuvoo: "Jos haluaa päästä pitkälle, pitää olla vihainen." Ja sitä Johanna - tai Dolly - lopulta on. Mutta tuoko vihaisuus onnea, vaikka se varmasti jonkinlaista näkyvyyttä tarjoaa?
Entä seksi sitten? Sekin on Johannalle keino tulla näkyväksi, saada ääriviivat. Kotona ei ole peilejä, joiden avulla nähdä itsensä, joten tapa piirtyä maailmaan on löydettävä muualta, ja samalla saattaa ajautua vaaraan joutua entistä enemmän kadoksiin jopa itseltään.
Näin minusta tuli tyttö on hämmentävä ja raju lukukokemus. Roisia menoa tarjoavat lukuisat (päihdehuuruiset) seksikohtaukset, ja tyyliltään kasvutarina on menevä. Se tuo eteen nuoren tytön kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan, tytön joka tavoittelee paljon lähtökohdista, jotka eivät tarjoa paljon. Hänen toiveensa ja haaveensa ovat universaaleja ja ajattomia: olla kaunis, tulla nähdyksi ja huomatuksi. Siksi tarina on myös koskettava, sillä se kuvaa ketä tahansa samalla, kun se kuvaa vain Johannaa. Hän turvautuu äärimmäisiin keinoihin, mutta silti häneen jotenkin luottaa. Lohtua tuo usko siihen, että johannat voivat oppia, kasvaa ja pärjätä. Surua tarinaan taas tuo se, että Johannan rinnalle toivoisi jonkun, joka pitäisi hänestä huolta ja osoittaisi, että hänet huomataan kyllä ja hän kelpaa ilman äärimmäisyyksiäkin.
Kirjasta toisaalla: Kirjapolkuni, Ullan Luetut kirjat, Lukutoukan kulttuuriblogi, Oksan hyllyltä, Lumiomena, Cats, books & me, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Kirjakaapin avain, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjakko ruispellossa, Kirjamuistikirja ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Olipas hurjan tasapainoinen kirjoitus. Tämä on minullakin listalla, mutta haluan lukea englanniksi ja ei ole vielä kävellyt vastaan. Sitä odotellessa.
VastaaPoistaKiitos, Omppu! Uskallan ennustaa, että tästä voisit pitää.
PoistaTämä oli niin hyvä, että jäi vielä kirjahyllyyni kesän aikana tapahtuneessa "nyt kaikki ylimääräinen pois kirjahyllystäni". Koska voisin lukea tämän uudestaan!
VastaaPoistaVarsin järisyttävä lukukokemus. En tiedä, tartunko tähän enää uudelleen, mutta hyllyyni kirja jää. :)
PoistaTämä on kyllä vetävästi kirjoitettu, hauska ja kuitenkin sekä roisi että yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Tässä oli mielestäni liikaa toistoa, mutta kyllä tämä mieleen jäi.
VastaaPoistaMinua tarina onnistui viemään mukanaan niin, että en toistoa huomannutkaan. :)
PoistaMä tykkäsin juuri siitä, että vaikka tarina on roisi, itse asia oli tosi elämänmakuinen ja aito. Teiniys on just tota omien rajojen etsimistä ja löytämistä.
VastaaPoistahttp://kirjasfaari.fi/2015/07/minustakin-tuli-taas-tytto/
Häpeämättömän hurja ja elämänmakuinen tarina on, siitä ei pääse mihinkään - tosin paikoin uskottavuuden rajoilla.
PoistaKuuntelen juuri kirjaa, joka muistuttaa vähän tuota ja mietin eilen, että ehkä tätä kokemusta täydentäisi tämä kirja, jonka joku aika sitten näin jossain blogissa. En muistanut eilen sen nimeä, mutta heti ensimmäisenä aamusta se nyt on tässä silmini edessä :) Ehkä siis tosiaan laitan lukulistalle.
VastaaPoistaAika rajuja lukukokemuksia osa nuorten kasvukertomuksista nykyään ja jostakin syystä paljon koskettavampia, kuin nuoruudessa luetut Juokse poika, juokset, tai muut huumekertomukset. Jopa Suomeen sijouttuvat tuntuivat silloin niin kaukaisilta ja toiseen maailmaan kuuluvilta.
Nyt kiinnostaakin kuulla, mitä kirjaa kuuntelet. Ehkä bongaan sen vielä. :)
PoistaRajua menoa ainakin tämä tarjoaa. Kuinka paljon koskettavuutta sitten lisää se, että itsellä on jo vähän enemmän perspektiiviä ja etäisyyttä pahimpiin kasvuvaiheisiin. En tiedä.
Hienosti tekstisi loppukappaleessa tiivistät johannojen kasvunvaran! Näin minusta tuli tyttö on tavallaan varoitustarina siitä, että helpompaakin reittiä voi selvitä omaksi itsekseen, mutta luonnistuu se vaikeankin kautta.
VastaaPoistaKiitos, Tuija!
PoistaOnneksi vaikeankin kautta voi selviytyä, mutta surullista on se, että jotkut jäävät välille.
Mielenkiintoiselta kirjalta vaikuttaa! En kuitenkaan usko, että itse tulen tarttumaan tähän mutta muiden lukukokemuksia on aina kiva seurailla.
VastaaPoista<3
Onneksi kaikkiin kiinnostaviin kirjoihin ei tarvitse tarttua, ellei kirja tunnu omalta. Minä tulin lukeneeksi tämän lopulta sattuman kautta, en alkujaan kirjasta oikein innostunut.
Poista