"Ja kun kerran on ruvennut käyttämään hijabia, sitä ei saa enää riisua, sitä äiti muistaa aina painottaa. Oikeastaan hän kääntyi vasta vuosia myöhmmin, mutta huivista hän piti kiinni Suomeen palattuaankin."
Johanna Holmström on ollut minulle tuntematon kirjailija, mutta kun törmäsin postauksiin hänen teoksistaan kirjablogeissa - kuinkas muuten - kiinnostukseni heräsi. Keskikirjastojen e-kirjavalikoimasta löytyi Holmströmin romaani Itämaa, jonka latasin luettavakseni muistamatta kuitenkaan juuri, mitä tuleman pitää.
Romaani sijoittuu Helsinkiin ja tarinan minäkertoja on Leila, yläkouluikäinen tyttö, jonka äiti haluaa tyttäristään kunnon muslimeita. Maahanmuuttajaisä puolestaan on huolissaan tyttäriensä maineesta, vaikka onkin melko vapaamielinen muslimi. Enemmän islamia tuntuukin korostavan äiti, käännynnäinen. Isosisko Samira haluaa rikkoa rajoja, mutta sitten hänelle tapahtuu jotain, mikä muuttaa koko perheen elämän.
Mikään hyvän mielen tarina ei kyseessä ole, sen verran koville romaanin nuoret naiset joutuvat. Itämaa on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu ja vetävä kokonaisuus, joka herättää ajatuksia.
Kirjasta muissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogi, La petite lectrice, Nenä kirjassa, Anna minun lukea enemmän, Kirjasfääri, Mari A:n kirjablogi, Annelin kirjoissa, Notko, se lukeva peikko, Rakkaudesta kirjoihin ja Eniten minua kiinnostaa tie.
Johanna Holmström: Itämaa (Otava 2013) Alkuteos Asfaltsänglar 2013 Suomentanut Tuula Kojo 250 sivua (e-kirja) |
Romaani sijoittuu Helsinkiin ja tarinan minäkertoja on Leila, yläkouluikäinen tyttö, jonka äiti haluaa tyttäristään kunnon muslimeita. Maahanmuuttajaisä puolestaan on huolissaan tyttäriensä maineesta, vaikka onkin melko vapaamielinen muslimi. Enemmän islamia tuntuukin korostavan äiti, käännynnäinen. Isosisko Samira haluaa rikkoa rajoja, mutta sitten hänelle tapahtuu jotain, mikä muuttaa koko perheen elämän.
Ja me odotimme. Joka päivä viisi viikkoa, monta tuntia päivässä, mutta kun mitään ei tapahtunut ja kuulimme, että oli mahdotonta sanoa tarkkaan, milloin ja miten Samira heräisi tai heräisikö ylipäätään, oli kuin odotus olisi jollain tavalla muuttanut asumaan arkeemme ja muuttunut sen osaksi, niin ettei meidän tarvinnut enää ajatella sitä koko ajan.Romaanissa hypätään ajassa eteen- ja taaksepäin vuosien 2006-2008 aikana, ja näkökulmat vaihtuvat aika ajoin. Rakenteen vuoksi ei aina ole aivan helppoa pysyä mukana tapahtumien kulussa, mutta kiinnostavasti Holmström henkilöitään ja heidän maailmaansa kuvaa: Millaista on elää erilaisena nuorena koulussa ja huomata olevansa yksin, koulukiusattu? Millaista on kasvaa kahden kulttuurin välissä, kun kotia ei löydy oikein kummastakaan? Millaista on kasvaa naiseksi keskellä erilaisia ja ristiriitaisia vaatimuksia? Henkilöistä lähimmäksi tulee Leila, joka haluaisi olla tavallinen, joukkoon sulautuva, ja joutuu taistelemaan saadakseen olla sellainen kuin itse kokee oikeaksi.
Mikään hyvän mielen tarina ei kyseessä ole, sen verran koville romaanin nuoret naiset joutuvat. Itämaa on kuitenkin sujuvasti kirjoitettu ja vetävä kokonaisuus, joka herättää ajatuksia.
Kirjasta muissa blogeissa: Lukutoukan kulttuuriblogi, La petite lectrice, Nenä kirjassa, Anna minun lukea enemmän, Kirjasfääri, Mari A:n kirjablogi, Annelin kirjoissa, Notko, se lukeva peikko, Rakkaudesta kirjoihin ja Eniten minua kiinnostaa tie.
Tämä kuulostaa selllaiiselta kirjalta, joka pitäisi mahduttaa lukulistalle.
VastaaPoistaLähetin sinulle kesähaasteen, täällä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/08/kesahaaste.html
<3
Herätit mielenkiintoni! Jo työni puolesta maahanmuuttajanuorten parissa tuo voisi olla sivistävä teos. Viime aikoina on tullutkin sieltä täältä teoksia, joissa pääsee ellei ihan kokonaan sukeltamaan niin ainakin hieman vilkaisemaan maahan muuttaneiden moninaisiin kulttuureihin - hyvä niin! :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että kiinnostuit! Tässä on paljon ikävyyksiä ja ikäviä asioita, mutta toisaalta Holmströmin tyyli etäännyttää niin, että tapahtumat eivät tule liikaa iholle.
PoistaLuin Holmströmin Sulje silmäs pienoinen, joka on uutuusdekkari. Pidin siitä. Halusin lukea lisää. Löysinkin sen ja san haettua sen viikonloppuna.
VastaaPoistaOlinkin vähällä lainata tuon dekkarin kirjastosta, mutta nyt on niin paljon lukemista, etten viitsinyt. Mielessä se kuitenkin on, jospa tuonnempana siihen tarttuisin.
Poista