Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva (klassikkohaaste)

"Sitten oli tullut lordi Henry Wotton pitämään oudon ylistyspuheensa nuoruudelle, antamaan hirmuiset varoituksensa sen lyhyydestä. Se oli sävähdyttänyt häntä silloin, ja kun hän nyt seisoi tuijottamassa oman ihastuttavuutensa kuvajaista, tuo selostus rävähti koko totuudessaan hänen lävitseen. Niin, joskus koittaisi päivä, jolloin hänen kasvonsa olisivat kurttuiset ja kuihtuneet, silmänsä sameat ja kalvaat, sulokas vartalo sortunut ja rujo."

Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
(Otava 2011)
Alkuteos The Picture of Dorian Gray 1891
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
363 sivua

Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa päätettiin yhteisesti lukea klassikoita. Jokainen osallistuja sai valita haluamansa klassikkoteoksen oman mielensä mukaan, ja minun luettavakseni valikoitui Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva oikeastaan kolmesta syystä:

1. Olen jostain syystä usein törmännyt kirjaan tai viittauksiin Wilden klassikkoon, ja tarina on siten alkanut kiinnostaa.
2. Oscar Wilde, aikansa pahennuksenaiheuttaja ja keikari, on hahmona mielikuvitusta kutkuttava.
3. Kysymys ikuisesta nuoruudesta on mietityttänyt ihmistä kautta aikojen.

Tiivistettynä Dorian Grayn muotokuvassa on kysymys siitä, että Dorian Gray, nuori keikari ja kaunis mies, ihastuu itsestään tehtyyn muotokuvaan. Muotokuva hehkuu nuoruuden kauneutta, jonka menettäminen alkaa pelottaa miestä varsinkin, kun lordi Henry on vain hieman aiemmin ylistänyt nuoruutta ja painottanut sen katoavaisuutta.

"Kuinka surullista!" Dorian Gray sanoi hiljaa katse yhä iskostuneena omaan muotokuvaansa. "Kuinka surullista! Minusta tulee vanha, kammottava ja vastenmielinen. Mutta tämä kuva on aina nuori. Se ei ole koskaan vanhempi kuin tänä nimenomaisena kesäkuun päivänä... Kunpa asia olisi toisinpäin!

Ja niin käy, että Dorian Gray saa sen, mitä toivoo. Hän pysyy vuodesta toiseen kauniina ja viehättävänä, kun taas muotokuva paljastaa mallinsa elämäntavan rappiollisuuden ja turmiollisuuden. Kuva muuttuu niin kammottavaksi, että Gray piilottaa sen välttyäkseen näkemästä sitä, miten hänen toimintansa likaa hänen sielunsa.

Kauhistuttavan muotokuvan, jonka muuttuvat piirteet paljastivat hänen elämänsä rappion, hän oli ripustanut omin käsin sen huoneen seinälle, jossa hän oli viettänyt suuren osan poika-aikaansa, ja sen eteen hän oli laskostanut purppuraisen ja kultaisen paariliinan verhoksi.

Ei ole yllätys, että pelkkä kauneus ei riitä tekemään elämästä onnellista. Vaihtokaupan seuraukset ovat arvaamattomat, ja Dorian Grayn matka kohti turmiota kiihtyy kiihtymistään.

Dorian Grayn muotokuva on erittäin mielenkiintoinen kuva eräästä miehestä, hänen toteutuneesta toiveestaan ja 1800-luvun lopun hyväosaisten miesten elämästä. Mielestäni se on silti myös kuva meidän ajastamme: nykyinen ulkonäön ja nuoruuden ylistämisen kulttuuri voisi oppia jotain Oscar Wilden tarinasta. Tai ainakin tarina voisi toimia varoituksena, joka tosin ei päädy saarnaamaan vaan kertoo erään henkilön kohtalon kautta liiallisen ulkonäkökeskeisyyden ja turhamaisuuden vaaroista.

Jaana Kapari-Jatan suomennosta on ilo lukea. Teksti etenee hyvin ja vie mukanaan niin, että luin teoksen lopulta parissa päivässä, vaikka olin varautunut ennemminkin pariin viikkoon. Jännite on rakennettu tarinaan niin hyvin, että kirjaa oli lopulta vaikea laskea käsistä. Pölyttyneitä klassikoita kaihtavallekin tätä romaania uskaltaa kyllä suositella!

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Morre, Kirjaneito ja Marile.

Pitkästä aikaa tulee täydennystä 50 kategorian luetteloon: tämä klassikkoromaani asettuu kohtaan 23. A book more than 100 years old.