Siirry pääsisältöön

Pasi Luhtaniemi: Viattomat

"Anni, minä ajattelen sinua nyt.
Rekka jyrähti käyntiin ja nitkahti liikkeelle. Pihla oli laittanut aamulla uuden uutislinkin. Olin lukenut sen, ja kai siksi pyörit taas ajatuksissani. Leikkeessä luki, että poliisi oli tunnistanut Paatselän ruumiin."

Pasi Luhtaniemi: Viattomat
(Kustannus Aarni 2014)
221 sivua
Pasi Luhtaniemen romaani Viattomat alkaa prologilla, joka jättää jälkeensä hämmennystä ja paljon kysymyksiä. Kun kirjan päätyttyä palaa alkuun, loksahtavat monet palaset kohdalleen mysteerin ratkettua.

Ja mikä tuo mysteeri sitten on? Se on kysymys, mitä tapahtui nuorelle Annille, joka tuli kesäisin isovanhempiensa luokse ja ystävystyi naapurin Pyryn ja tämän sisarusten kanssa. Kun Annin ruumis löytyy, ei kysymys Annin kohtalosta jätä Pyryn pikkusiskoa Pihlaa rauhaan, ja hän alkaa tehdä omaa salapoliisityötään. Kiinteästi mysteeriin nivoutuu toinenkin kysymys: miksi Pyry kaikkosi maailmalle samaan aikaan, kun hänen tyttöystävänsä Anni katosi? Vastauksia etsiessä liikutaan niin nykyajassa kuin vuosien takana, kesän lomatunnelmissa ja salaisuuksissa, joita ei ole voinut kertoa kenellekään. Mutta sitten tulee aika, jolloin salaisuuksien täytyy paljastua ja Pyryn on palattava kohtaamaan menneisyytensä. Tarinan nykyhetkestä palataan takaumin menneisyyteen ja avataan samalla verhoa, jonka raosta kurkistetaan pienen naapuruston elämään.

Viattomien hahmogalleria on kiinnostava. Pyryn pikkusisko Pihla on ollut Annin kadotessa nuori - liian nuori - ymmärtääkseen kaikkea mutta yksityiskohtien selvitessä hän ymmärtää hyvinkin paljon.  Tärkeänä sivuhenkilönä tarinassa toimii komisario Eero Vuorinen, joka on jäänyt eläkkeelle eikä ole enää kiinnostunut vanhojen tapausten ratkomisesta - periaatteessa. Hänestä syntyy kuitenkin hyvin miellyttävä, ihmisläheinen vaikutelma, kun hän tutustuu Pihlaan ja tämän toiseen veljeen, Peetuun. Annin äidin ja isovanhempien kautta hahmottuu sukupolvien ketju, ja Pihlan, Pyryn ja Peetun äiti on erikoinen taidehörhö, kun taas isä on monessa suhteessa äidin vastakohta.

Henkilöiden mukanaan kantamat salaisuudet asettuvat vasten kaunista kesää luoden auringonpaisteeseen varjoja, jotka on saatava häivyttää, jotta taakat harteilta putoaisivat. Miljöötä on kuvattu vahvasti, ja sen verran paljon tarinan arvoitukset kiinnostavat, että kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin vauhdikkaasti. Eikä loppuratkaisu sitten ole helpoin mahdollinen vaan jättää mietityttämään, kuten tämänkaltaisessa psykologisessa tarinassa kuuluukin.

Lukuhaastelistalla kirja asettuu kohtaan 11. A book with a one-word title. Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen saan tämän kirjan myötä yhden suorituksen. Myös Kirjallisia-blogissa on Viattomista kirjoitettu.

Kirjan sain luettavaksi kustantajalta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...