Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Mustasukkaiset - Järjen ja tunteen tarinoita #2

"Senaatille oli eilisiltana tuotu Pietarista keisarin allekirjoittama manifesti, jossa kumottiin Suomen omat lait. Ensimmäisen kerran maisteri Bergström katsoi minua silmiin. Totta kai olin tervehtinyt miestä kädestä niin kuin kaikkia muitakin opettajakunnan jäseniä, kun rehtori oli esitellyt minut uutena saksan kielen sijaisopettajana ensimmäisenä aamuna. Mutta vasta sinä hetkenä me kaksi näimme toisemme."
Enni Mustonen: Mustasukkaiset
- Järjen ja tunteen tarinoita
(Otava 2005)
Äänikirjan kesto 6 h 51 min.
Lukija Erja Manto
Sain valita yhden kirjan maksutta Elisa Kirjan valikoimista, ja päädyin Enni Mustosen teoksen Mustasukkaiset äänikirjaversioon, jonka lukee Erja Manto. Teos on toinen osa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaa, mutta vaikka ensimmäinen osa Nimettömät onkin jäänyt minulle vieraaksi, pääsi vauhtiin hyvin mukaan näinkin.

1800- ja 1900-lukujen taitteen Helsinkiin sijoittuvan tarinan keskiössä ovat ompelijatar Hilma Maria Mäkelä ja neiti Anna Sofia Ahsltedt, joka opiskelee Aleksanterin yliopistossa saatuaan vapautuksen sukupuolestaan ja saa ensimmäisen työpaikkansa saksan kielen opettajana. Naisia yhdistää Augusta Ahsltedt, jonka luona Anna asuu ja jonka pihapytingissä asuu Hilma, joka aiemmin toimi Ahsltedtien piikana.

Romaanissa kuvattava aika on mielenkiintoinen. Tarinan alussa puhuttaa helmikuun manifesti. Kenraalikuvernööri Bobrikov johtaa venäläisten suomalaisiin kohdistamia sortotoimia, ja kansallishenki elää kansan keskuudessa vahvana. Kaduilla partioivia santarmeja saa varoa varsinkin, jos sattuu kantamaan mukanaan kiellettyjä lentolehtisiä. Näissä oloissa niin Hilma kuin Anna elävät tavallista elämää, tekevät töitä ja haaveilevat tulevaisuudesta. Oma asema ja perheen perustaminen mietityttävät samalla, kun kotimaassa puuhataan suuria asioita.

Romaani on naisille suunnattu historiallinen tarina romanttisine vivahteineen, mutta missään tapauksessa sitä ei pidä leimata kevyeksi ihmissuhdehötöksi. Enni Mustonen tekee menneisyydestä elävän kuvatessaan yhteiskunnallisia oloja ja naisen asemaa, ja kotimaamme historiasta kiinnostuneelle kirjalla on varmasti annettavaa. Loppu jää sen verran avoimeksi, että taidanpa tilaisuuden tullen tutustua myös sarjan seuraavaan osaan, joka on nimeltään Lipunkantajat.

Äänikirjakokemuksesta

Erja Manto on aiemminkin ollut lukijana joissakin aiemminkin kuuntelemissani äänikirjoissa, ja pidän hänen tavastaan lukea. Mustasukkaiset tuntui myös sopivan hyvin kuunneltavaksi, sillä tarinan käänteissä oli melko helppo pysyä mukana, vaikka ajatus saattoi välillä harhailla.

Sitten tuleekin mutta. Kaiholla muistelen aikoja, kun Elisa Kirjan äänikirjan saattoi pysäyttää mihin kohtaan vain ja seuraavalla kerralla äänikirja jatkui automaattisesti siitä kohdasta, mihin kuuntelu oli jätetty. Jossain vaiheessa huomasin, että tuo automaatio ei enää mutkattomasti toiminutkaan vaan usein äänikirja jatkui mistä sattui. Twitterissä sain Elisa Kirjalta ohjeen, että kannattaa merkitä kirjanmerkillä kohta, jossa on menossa, jotta seuraavalla kuuntelukerralla kohdan löytää helposti. Tämä on tietenkin hankalaa, jos haluaa merkitä muistiin myös muita kohtia kuin niitä, missä kohtaa on milloinkin menossa - merkintöjä alkaa pian olla muistissa turhan paljon. Mutta ei auta: jos kirjanmerkki helpottaa kuuntelukohdan löytämistä, sitten sitä käytetään.

Jostain syystä tämän äänikirjan kohdalla kuuntelukokemus muodostui kovin turhauttavaksi. Ensinnäkin kirjanmerkit eivät jostain syystä tallentuneet lainkaan. Toiseksi keskeytyneen kuuntelun jälkeen kirja alkoi yleensä aivan alusta. Sitten piti vain muistella, missä kohtaa saattoi olla menossa. Kolmanneksi juuri tämän äänikirjan kohdalla sattui useamman kerran niin, että kesken kuuntelun äänikirja hyppäsi johonkin toiseen kohtaan.

Käyttömukavuus ei siis ainakaan tällä kertaa ollut lähelläkään kohdillaan. Äänikirjoja on mukavaa kuunnella esimerkiksi pitkillä automatkoilla, joten aivan helposti en haluaisi niistä luopua. Toisaalta en kuitenkaan halua turhautua mokomien teknisten ongelmien takia yhä uudelleen. Onkohan nyt siis aika etsiä Elisa Kirjan palvelujen tilalle jotain korvaavaa vai jättää äänikirjat unholaan?

Kommentit

  1. Olen kuunnellut Elisan äänikirjoja jonkin verran puhelimesta, mutta en ole vielä törmännyt tuohon, ettei kuuntelukohta jää muistiin. Todella ärsyttävää, jos noin käy. Eikä erillinen kirjanmerkkien tallentaminen taatusti ole hauskaa, itse varmaan turhautuisin moiseen melko nopeasti. Itse en enää osaisi olla ilman äänikirjoja, sillä autossa niitä just on hauska kuunnella. Kirjaston tarjontaa olen käyttänyt myös, vaikka sieltä saa vaan cd:n muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ärsyttävää tuo tosiaan on! Jossain vaiheessa homma toimi hyvinkin hienosti ja mutkattomasti, vaan eipä enää. :( Kuuntelen äänikirjoja mielelläni, kun ulkoilen, joten puhelimeen ladattavat kirjat olisivat käyttötarkoitukseeni sopivimpia.

      Poista
  2. Olen kuunnellut koko Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan ja viihtynyt mainiosti. Sekä oppinut paljon Suomen viime vuosisadan historiasta. Lainasin äänikirjat CD-kasetteina, ja ne toimivat hyvin auton soittimessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä olikin tavattoman ihastuttavaa se, miten historia herää tarinan myötä eloon.

      Poista
  3. Minä olen lukenut nämä ihan perinteisinä paperikirjoina useampi vuosi sitten. Mustosen historialliset romaanit ovat suosikkejani ja niissä saa aina paitsi kiehtovan lukukokemuksen myös hyvän kertauksen kulloisestakin historian ajankohdasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ollut aiemmin tästä sarjasta kuullut, ja ennakkokäsitykseni oli jotenkin aivan vääränlainen. Nyt sarja alkoi kiinnostaa enemmän.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...