Siirry pääsisältöön

Satu Piispa-Hakala: Pieniä sankaritekoja

"- Täällä riehuu terroristeja, Puruskainen sanoo.
- Jotka kulkee öisin löysäämässä ulkovalojen polttimoita?

Puruskainen nyökyttelee ja hieroo käsiään yhteen. Hän kehottaa pitämään pienempää ääntä. Miehen mukaan joku instanssi on tarkkaillut pihoja ja asukkaita, selvittänyt lampputyypit ja ehkä harjoitellutkin kupujen ja suojusten avaamista."
Satu Piispa-Hakala:
Pieniä sankaritekoja
(Kustannus Aarni 2015)
157 sivua
Satu Piispa-Hakalan esikoisteos Pieniä sankaritekoja on uuden, kiinnostavan Aarni-kustantamon ensimmäinen julkaisu. Tarinan keskiössä on nuori nainen, Anna, joka haluaa pelastaa maailman toimimalla tyhjien puheiden sijaan. Hänen toimensa ovat pieniä mutta aiheuttavat niiden tielle osuneille päänvaivaa, ja lopulta aika monen ihmisen tie risteää nuoren ekoihmisen kanssa. Omien vanhempiensa kanssa Anna yrittää tietoisesti pitää tiet erillään, mutta kohtaamisia ei voi loputtomiin välttää, vaikka arvomaailmat eroavat ja vanhemmilla on omissakin kuvioissaan tarpeeksi miettimistä.

Vaikka tarinan ihmiset ovat tavallisia arkisine haasteineen ja unelmineen, on mukana mukavaa erikoisuutta: asioita katsellaan jotenkin vinkeästä näkökulmasta, joka tuo tavanomaisuuteen lempeää huumoria. Ekologisuus on keskeisessä osassa, mutta niin on myös se tärkeä kysymys, missä kenenkin paikka on ja mitä elämältä oikein halutaan.

Pieniä sankaritekoja on episodiromaani, jonka muoto voi tuntua haastavalta. Kertojat ja näkökulmat vaihtuvat niin vauhdikkaasti, että aika ajoin lukiessa piti hakea kiintopistettä pystyäkseen hahmottamaan,  missä taas mennään. Aivan kaikkien henkilöiden katsantojen tarpeellisuutta en mene allekirjoittamaan, mutta kun episodimaisuuteen tottuu, sen huomaa toimivan. Pidän Piispa-Hakalan tyylistä, joka on toteavaa eikä sorru osoittelemaan sormella mutta tekee näppäriä havaintoja ihmisestä. Niinpä odotankin mielenkiinnolla, mitä esikoiskirjailijan näppäimistöltä seuraavaksi ilmaantuu.


Satu Piispa-Hakalan esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Morre ja Susa.
Kirjan sain luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Kommentit

  1. Hyvä, että luin kirjoituksesi niin sain tietoa uudesta kustantamosta ja tietysti myös tästä teoksesta. Olen nyt taas keskittynyt ns. omimpiin teoksiini, joten uusi suomalainen kirjallisuus osuu suht harvoin haaviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen kotimaista kirjallisuutta ja uutuuksia melko paljon, mutta silti iso osa jää huomaamatta. Enemmän haluaisin pysyä perillä siitä, mitä ulkomailla julkaistaan.

      Poista
  2. Tämä oli todella ajankohtainen ja yhteiskunnallinen teos huumorilla höystettynä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...