Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla

"Minun oli pakko saada nukuttua tänäkin yönä. En saanut jäädä unettomaksi. En voinut jäädä odottamaan Nukkumattia, minun täytyi eksyttää se kintereiltäni. Minun oli pakko nukkua."
Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla
(Paasilinna 2015)
238 sivua
Tiina Raevaaran romaanin Yö ei saa tulla päähenkilö ja minäkertoja on Johannes, joka käy kelloliikkeessä töissä ja elää rauhallista elämää. Sitten yllättäen hän tapaa nuoruudenystävänsä Antin vuosien tauon jälkeen, ja kaikki muuttuu. Antti on Aalon, Johanneksen nuoruudenrakastetun, veli, joka janoaa kostoa. Aalo on tehnyt vuosia aiemmin itsemurhan, ja Antin mielestä tragediaan on syyllinen, jonka on saatava rangaistuksensa. Juttuun sekoittuvat menneisyydestä niin Antin tyttöystävä Karoliina kuin Aalon salainen rakkaus Sandvall ja tämän vaimo, nukkenainen.
Vilkaisin Sandvallin kasvoja ja muistin niiden ilmeen sinä iltana, meren rannalla, muistin sittenkin, kuinka hän oli seissyt rannalla ja katsellut mereen. Minun Aaloni vedessä! Minun Aaloni silmät täynnä suolaista vettä.
Romaanin tunnelma on niin tiivis, että tuntuu kuin lukiessa suistuisi yhä syvemmälle tunneliin, jossa on pakko jatkaa eteenpäin nähdäkseen valoa. Tarina pitää otteessaan, kun Johannekselle tapahtuu yhä kummallisempia asioita. Väkisinkin mielessä toistuu: Kello käy, kello käy. Aika nouseekin motiiviksi saakka, kun työpaikan kellot tikittävät kunnes ovat eräänä aamuna oudosti kaikki pysähtyneet ja kun aika tiimalasissa käy vähiin.

Romaanin maailma on hyytävästi vinksallaan ja Raevaaran luomat hahmot ovat omituisia ja kiinnostavia. Johannekselle tekisi mieli kiljua, että herää, hyvä mies, kysy ne ilmeisimmät kysymykset, jotta asioihin saadaan joku järki. Mutta ehkäpä kysymättä jättäminen on järkevämpää, sillä vastauksia ei välttämättä kysymälläkään saa tai sitten ne voisivat olla sellaisia, että niitä ei halua kuulla.

Hienosti Tiina Raevaara romaanissaan käsittelee muistoja, muistamista ja näkemistä. Silmät ja näkeminen nousevat nekin motiiviksi ja kytkeytyvät totuuteen: ihmisen oma valinta on, haluaako tai uskaltaako totuuden todella nähdä. Unettomuus ja unet sekoittuvat vanhaan taruun Nukkumatista, joka ei todellakaan kulje sievästi heittelemässä unihiekkaa lasten silmiin vaan saa pelkäämään lähestyvää yötä. Mielenterveydestä ja pakkomielteistä romaanissa on vahvasti kyse - mutta kenen mielenterveydestä ja kenen pakkomielteistä, siitä kannattaa itse ottaa selvää.

Yö ei saa tulla on hyvin rakennettu tarina, joka ei selitä liikaa vaan jättää lukijalle jopa hyvällä tavalla hämmentyneen olon. Lukemisen päätyttyä on tarpeen hetki sulatella, mitä oikein tulikaan luettua. Minulle yksi hyvän kirjan merkki on se, että tarina jää mietityttämään. Sen tämä tarina todella tekee.

Romaanin ovat lukeneet myös ainakin Ulla, SuketusAmma, Omppu ja Annika.

50 kategoriaa -luettelossa kirja asettuu kohtaan 22. A book that scares you.

Kommentit

  1. Tämän kirjan kyllä hluaisin lukea jossakin vaiheessa. Raevaaran kirjat ovat minulta vielä korkkaamatta.

    VastaaPoista
  2. Ajattelin ensin olla lukematta kirjan, kun luin yhden bloggauksen. Kirja tuli kirjastosta, joten luin sen, mutta ei ollut minun mieleeni, mutta uskon, että kirjalle on lukijoita, outous viehättää. Pidin kovasti Raevaaran Laukaus-kirjasta, vaikka aihe oli raskas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani pidin tästä enemmän kuin Laukauksesta, joka oli ensimmäinen Raevaaralta lukemani kirja. Näin ne lukukokemukset vaihtelevat. :)

      Poista
  3. Miulle kävi vähän hassusti, kun luulin kirjan puoleen väliin asti Aalon olevan mies. :D Mutta hyvin putosi kirja siihen asti homotarinanakin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! :) Mutta eipä se varmaan pahemmin haitannut. Pitääkin käydä lukemassa juttusi!

      Poista
  4. Olen kyllä vähän samaa mieltä kuin Mai edellä. Henk.koht. arvostan Laukauksen korkeammalle kuin tämän. Tosin tämän lukeminen osui yksiin omaan sairastamisen kanssani ja se kyllä vaikutti lukemiseen - myös niin, että pelottavasta tuli hyvin realistisesti pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tämän romaanin outous ja vinksahtaneisuus vetosivat minuun. Laukaisukaan ei missään nimessä ole mielestäni huono, mutta muutamat asiat siinä häiritsivät. Onneksi me lukijat emme olekaan samaa mieltä lukemistamme kirjoista vaan eroja löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...