"Koska kukaan ei koskaan puhunut Arralle, tämä ei myöskään oppinut vastaamaan. Mutta niinä tunteina, jotka hän vietti huovalla lieden edessä, kun koko hänen maailmansa koostui ympärillä liikkuvista jaloista ja yläpuolelta kuuluvista äänistä, hän oppi kuuntelemaan."
Hiljattain Maria Turtschaninoff voitti Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. Kun vielä kirjailija Salla Simukka haastoi lukemaan (ja kehumaan) kotimaisia nuortenkirjoja, päätin tutustua Turtschaninoffiin, ja kirjastosta tarttui mukaan vuonna 2010 suomeksi julkaistu Arra.
Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisiltään.
Puheen sijaan Arra kuuntelee. Hän ymmärtää toisten sanoista ja puheesta enemmän kuin moni tajuaa. Ihmispuheen lisäksi Arra kykenee ymmärtämään luontoa ja sen laulua.
Takkutukkainen ja sulkeutunut Arra ilmentää koskettavasti sen, miten jokainen tarvitsee rakkautta ja huomiota. Tarinassa kuvataan kauniisti tytön sisäistä maailmaa, joka on huomattavan paljon rikkaampi kuin mitä hänen perheensä ikinä osaisi kuvitella. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu on niin vahva, että Arralle toivoo kaikkea parasta, ja kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin rivakkaa tahtia, koska on pakko päästä perille tuon luonnonlapsen kohtalosta.
Arra on kiehtovaa kotimaista fantasiaa, johon oli ilo tutustua. Romaanin maailma on niin elävä, että se on helppo nähdä mielessä, ja nuoren tytön kasvutarina on kirjoitettu hyvin kauniisti. Ihastuneena huokaan ja suosittelen.
Kirjasta muualla: Kirjaretket, Kirjamielellä, Eniten minua kiinnostaa tie ja Booking it some more.
 |
| Maria Turtschaninoff: Arra (Tammi 2010) Alkuteos Arra. Legender från Lavora 2009 Suomentanut Marja Kyrö 256 sivua |
Teoksen päähenkilö on nuori tyttö, Arra, joka syntyy seitsemän lapsen sisareksi. Hänen syntymänsä ei anna aihetta juhlaan, sen sijaan äiti toivoo, ettei lapsi eläisi kovin kauan. Ruokaa lapsi saa hyvin vähän mutta pysyy silti elossa. Vielä ruokaa vähemmänkin hän saa huomiota läheisiltään.
Ihminen, jota ei nähdä, alkaa epäillä omaa olemassaoloaan. Pikkuhiljaa Arra alkoi tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi. Hän piti niin vähän melua itsestään kuin vain voi, hän vetäytyi ja väisti, kulki pitkin seinänvierustoja pelkkänä varjona vain. Hän oli ei-kukaan, hänestä ei tarvinnut välittää, häneen ei tarvinnut pettyä. Häntä ei ollut.Vasta aikojen kuluttua huomataan, että Arra ei puhu. Hänet leimataan "vialliseksi", ja puhumattomuus on hänen läheisilleen vain yksi syy lisää vihata ja hyljeksiä tyttöä.
Puheen sijaan Arra kuuntelee. Hän ymmärtää toisten sanoista ja puheesta enemmän kuin moni tajuaa. Ihmispuheen lisäksi Arra kykenee ymmärtämään luontoa ja sen laulua.
Sanaton laulu palasi vitkaan. Pala palalta Arra ymmärsi mitä puro lauloi. Se oli iloinen laulu, se kertoi syvistä lähteistä vuorten alla, kiiltävistä kivistä, uurroksista ja mutkista ja suuresta, odottavasta merestä.Arran henkilökohtainen tragedia on se, että häntä ei nähdä muutoin kuin silloin, kun häneltä vaaditaan jotain tai hänelle halutaan pahaa. Samaan aikaan pahuus on laajempaa, kun Arran kotikaupungissa Lagorassa alkavat levottomuudet, joiden vallitessa ei säästytä ihmishenkien menetyksiltä. Naapurivaltio Urundia on jatkuva uhka, jota vastaan heikko kuningas ei pysty asettumaan. Tilanteen kärjistyessä Arran salatut taidot nousevat arvoon arvaamattomaan.
Takkutukkainen ja sulkeutunut Arra ilmentää koskettavasti sen, miten jokainen tarvitsee rakkautta ja huomiota. Tarinassa kuvataan kauniisti tytön sisäistä maailmaa, joka on huomattavan paljon rikkaampi kuin mitä hänen perheensä ikinä osaisi kuvitella. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu on niin vahva, että Arralle toivoo kaikkea parasta, ja kirjan sivut kääntyvät lopulta varsin rivakkaa tahtia, koska on pakko päästä perille tuon luonnonlapsen kohtalosta.
Arra on kiehtovaa kotimaista fantasiaa, johon oli ilo tutustua. Romaanin maailma on niin elävä, että se on helppo nähdä mielessä, ja nuoren tytön kasvutarina on kirjoitettu hyvin kauniisti. Ihastuneena huokaan ja suosittelen.
Kirjasta muualla: Kirjaretket, Kirjamielellä, Eniten minua kiinnostaa tie ja Booking it some more.
Kiva kuulla, että kirja oli hyvä! Lainasin tämän sattumalta tänään kirjastosta ja nyt odotan innolla kirjan lukemista.
VastaaPoistaToivottavasti pidät!
PoistaPidin Marsista hyvin paljon ja aion lukea Arran ja Anachen. en lue paljon fantasiaa, mutta jonkin verran. Scifin parissa en viihdy. Arra vaikuttaa hyvälle.
VastaaPoistaMinäkin aion lukea kirjailijan muutakin tuotantoa, koska Arra viehätti niin paljon. Maresiin täytyy ehdottomasti tutustua, sitä on paljon kehuttu.
PoistaOi, kylläpä oli koskettava teksti! Arran tarina vei nyt mun sydämen täysin...
VastaaPoistaKiitos ihanasta arviostasi, minä ihan herkistyin sitä lukiessani <3
Kiitos ihanasta kommentistasi, Kaisa Reetta! <3
Poista