Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Jouluvaimo

"Vielä nyt, 22 vuotta äidin katoamisen jälkeen olisin osannut poimia hänelle sopivat miehet. Illan päätteeksi ne miehet olisi saattanut niputtaa luokkiin kuin parsaniput niillä kriteereillä, jotka vain äiti ja minä tiesimme."
Pirjo Hassinen: Jouluvaimo
(Otava 2002)
271 sivua
Jouluvaimon päähenkilö on Raakel Heimonen, asianajaja, joka elää Helsingissä tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. Sitten Raakeliin ottaa yhteyttä poliisi-Petteri, joka pakottaa Raakelin kohtaamaan lapsuuden unohdetut hetket.
Minä olen menossa vanhaan kotikaupunkiini, jossa käyn niin harvoin kuin mahdollista. Kohta tapaan miehen, joka määrää minut palaamaan menneisyyteen, johon en haluaisi palata. Sillä nyt se on kohdattava, parhaita paloja valikoimatta, sellaisenaan.
Raakelin ja hänen äitinsä suhde on ollut erikoinen, omalaatuinen. Äiti on etsinyt elämäänsä miehiä, satunnaisia ohikulkijoita, joiden kanssa viettää varastettuja hetkiä ennen paluuta aviomiehen ja tavallisen arjen luokse. Tytär vihitään salaisuuteen jo varhain, hän toimii äidin alibina hotellimatkoilla toisiin kaupunkeihin. Äiti kokee, että lapsi on hänen ystävänsä, jolle voi kertoa kaiken, ja tytär osaa katsoa miehiä tietyllä tavalla, hän osaa etsiä miehiä, "joilla olisi äidin mielestä kaunis nenä, siisti ja suudeltava suu, leuka joka herätti kaipauksen".

Sitten äiti katoaa. Tytär löytyy lentokentältä yksin ja ajanlasku alkaa alusta. On aika ennen äidin katoamista ja aika katoamisen jälkeen. Lähes symbioottinen äiti-tytär-suhde on yhtäkkiä rikkoutunut lähes väkivaltaisesti. Poliisi-Petteri onkin varma, että Raakelin äiti on joutunut henkirikoksen uhriksi, ja hän haluaa selvittää tapauksen. Hänen kanssaan Raakel matkaa tutuille teille ja kertoo vähitellen, mistä oikein on ollut kyse - tai jättää kertomatta. Hän matkaa lapsuuteensa, kun isä on kuin "pehmeä peruna, joka tilsitään kokonaan kastikkeen alle", äiti kaipaa muualle ja mummo paheksuu äitiä. Ja koko ajan taustalla on Temppeli, jonne kokoonnutaan seuraamaan kastetta, syntisten tunnustamisia ja hurmioituneita kaatumisia. Äidin raamatullinen nimi Rebekka saa kaksoismerkityksen kun äiti viettää kaksoiselämää, jota aviomies ei tunnista tai tunnusta.

Jouluvaimo on mystinen ja vaikuttava teos. Pirjo Hassinen kirjoittaa sujuvasti, painavin lausein, ja pitää lukijan otteessaan. Kaikkiin esille nouseviin kysymyksiin kirja ei vastaa, eikä sen pidäkään - tarina jättää sopivissa määrin miettimään ja kysymään. Hassiselle tuttuun tapaan lihallisuus on läsnä tässäkin romaanissa, ja tarinan jännitteessä on myös eroottinen vivahde, kun Raakel ja poliisi kiertävät toisiaan. Ja jatkuvasti läsnä on äiti, jonka ei koskaan pitänyt tytärtään jättää.

Tällä kirjalla osallistun Talven lukuhaasteeseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...