Siirry pääsisältöön

Pokkareita kauppareissulta


Eiliseltä kauppareissulta tuli bongailtua pokkareita, ja mukaan tarttui kolme kirjaa:

  • Tällä hetkellä ajankohtainen on Pirkko Saision Betoniyö (Tammi 2011, alun perin julkaistu 1981), josta on juuri tullut ensi-iltaan Pirjo Honkasalon ohjaama elokuva.
  • Juha Veli Jokisen toimittaman Se on siinä! Antero Mertarannan parhaat -teoksen (Minerva 2013) ostin lahjaksi henkilölle, joka muuten lukee hyvin vähän kirjoja.
  • Chimamanda Ngozi Adichien novellikokoelma Huominen on liian kaukana (Otava 2012) oli kolmikon edullisin, 3.5 euroa - tuolla hinnalla kirjaa ei kerta kaikkiaan voinut jättää hyllyyn varsinkaan, kun nigerialaiskirjailijan läpimurtoteos Puolikas keltaista aurinkoa (Otava 2009) jäi mieleen vaikuttavana kuvauksena Biafran sodasta.
Tiedän, että monen mielestä pokkarit eivät ole "oikeita" kirjoja, ja jotta kirjan voisi omaksi ostaa, tulee sen olla kovakantinen. Minä kuitenkin päädyn silloin tällöin hankkimaan pokkareita, koska niitä saa usein hyvin edullisesti verrattuna kovakantisiin painoksiin ja koska sisältö on lopulta tärkein, ei ulkomuoto. Mutta jos kirjahyllyjäni tarkastelee, huomaa kyllä, että kovakantisia laitoksia löytyy nidottuja enemmän.
Mitäs sinä sanot? Pokkari vai kovakantinen?

Kommentit

  1. Ennen suosin pokkareita halpuuden vuoksi, mutta koska nyt yritän keskittyä ostamaan lähinnä kirjoja, jotka todella haluan omaan hyllyyni (enkä vain osta siksi, että jee saan kolme pokkaria alle kympillä), olen ostanut enemmän kovakantisia. Pokkareissa kun on se huono puoli, että ne eivät kestä kovaa kulutusta. Olen vaikka joutunut uusimaan osan Harry Pottereistani, koska olin muutaman ostanut alunperin pokkareina. En uskaltanut enää lukea niitä, koska sivut lähtivät irti, niin oli pakko ostaa kestävämpi nide. :) Tämä tosin vähentää kirjojen osteluani, koska täysihintaisiin (kotimaisiin) kovakantisiin minulla on valitettavasti aika harvoin varaa.

    Tutustuin hieman paremmin blogiisi ja huomasin, että bloggaat kunnioitettavan usein. Kiva löytää näin aktiivinen blogi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta, että pokkarit eivät kovin kovaa kulutusta kestä. :( Hami vain, että kovakantiset tuppaavat olevan niin tyyriitä, että niitä ei raaski usein ostaa. Kovakantisten ostamiset harkitsenkin aina hyvin tarkkaan, kun taas pokkareita raaskii ostaa vähemmälläkin miettimisellä. Ylipäätään olen tosin yrittänyt vähän vähentää kirjojen ostamista omaksi, sillä säilytystila kotona on melko rajallinen.

      Luulenpa, että jatkossa aktiivisuuteni tulee vähenemään, kun vauvani kasvaa. :) Hän on tähän saakka lähinnä nukkunut ja syönyt, joten minä olen saanut nauttia runsaasta lukuajasta. Viime aikoina valveillaoloaika on lisääntynyt, ja se taas vaikuttaa suoraan lukuaikaani. Ihanaa, kun vauva kasvaa ja oppii uutta koko ajan. :)

      Kivaa, jos viihdyt blogini parissa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...