Kirjakaapin kummitus

Ja hän pakeni terassille paiskaten lasioven lujasti kiinni. Hän itki kiihkeätä, hillitöntä itkua. ”Rauhoitu, rauhoitu, muista tutkintoasi.” Hän näki jo mielessään, millaista olisi tutkinnon jälkeen; tunsi jo nyt uupumusta kaikkien tulevien työpäiviensä johdosta. Vuosia ja kuukausia kaadettuna tuohon kadotuksen kuiluun. Käytettynä työhön, josta ei saa kunniaa, työhön, josta ei kukaan tiedä, väsymykseen, jota ei kukaan aavista eikä arvosta. Se on kuin merimatka, jolla ei näy satamavaloja… Ja tämä kaikki odotti häntä, tumma tyhjyys kuin tuo kuilu, joka avautui terassin alla alenevaan laaksoon. Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti Otava 2023 italiankielinen alkuteos Nessuno torna indietro  1938 suomentanut Toini Kaukonen 439 sivua Italialais-kuubalainen journalisti, kirjailija ja feministi Alba de Céspedes (1911–1997) on ollut nähdäkseni esillä erityisesti Kielletty päiväkirja  -romaanin myötä täällä Suomessa. Sitä en ole vieläkään lukenut, mutta kiinnostuin kirjailijan  Ylioppil...

Kun luvassa on gnoccheja harissa-tomaattikastikkeessa, ajatukset harhailevat tuon tuosta edessä häämöttävään ruokahetkeen. Tavallisesta tomaattikastikkeessa ei voi puhuakaan, kun joukkoon sekoittaa mausteista ja sopivan tulista harissatahnaa.  Saara Atula: Retkiruokakirja – Kasvisreseptejä helpoista eväistä vaellusaterioihin Cozy Publishing 2022 kuvat Saara Atula ja Markus Atula 239 sivua Olen pitkään haaveillut vaeltamisesta ja viimein viime syksynä pääsin retkelle, joka täytti odotukseni ja enemmänkin. Nyt vaellusinto vain kasvaa kasvamistaan, ja tulevista retkistä haaveilemiseen sopikin mainiosti seuraksi Saara Atulan  Retkiruokakirja , joka esittelee erilaisia ideoita luonnon helmassa ruokailuun.  Retkiruokakirjassa  on tarjolla monenlaista helpoista päiväretkieväistä useamman päivän kestävien vaellusten ruokavinkkeihin. Kaikki reseptit sopivat kasvisruokavaliota suosiville, ja varsinaisten pääruokien lisäksi kirjan sivuilta löytyy myös aamupala- ja jälkiruokares...

Grönvall viettää päivänsä kadonneiden seurassa. Eläimet ovat menneet, mutta hän säilyttää niiden muiston, pysäyttää luun ja kuoren hajoamisen, jotta hänen jälkeensä tulevat voivat pysähtyä niiden ääreen ja nähdä niissä oman aikansa kuvan. Steller näki merilehmässä Jumalan kädenjäljen, linkin luomakunnan suuressa ketjussa, osan muuttumattomasta, kauniista järjestyksestä, ja hän saattoi avata merilehmän vatsan ja halkaista sen kallon tuntematta syyllisyyttä tai huolta. Furuhjelmille merilehmän luut olivat häiritsevä arvoitus, sen katoaminen kummallinen, pahaenteinen sattumus, mutta Grönvallille merilehmä on menetyksen toteutunut mahdollisuus, ja ajatus siitä, että hänen oma lajinsa voi ajaa toisen tuhoon, on muuttunut aavistuksesta ennustukseksi, joka toteuttaa itsensä yhä uudelleen. Iida Turpeinen: Elolliset S&S 2023 kansi Sara Hovinen / Merkitys 297 sivua Kirjan nimi Elolliset  ei herättänyt minussa suoraan sanottuna suurta mielenkiintoa. Ei myöskään ajatus stellerinmerilehmäst...

Joulun alla tuli kuunneltua ajankohtaan sopivia äänikirjoja yllin kyllin. Joulumieltä niistä tuli ammennettua eri tavoin, ja kepeähköt, viihteelliset romaanit muistuttivat samalla siitä, että jouluun voi sisältyä monenlaisia elämäntilanteita ja tunteita. Sääli luopua tästä, Sofia ajatteli, kun silmäili ympärilleen kodikkaassa tuvassa, joka oli perinteinen keittiön, ruokasalin ja oleskelutilan yhdistelmä, kehitetty vuosikymmeniä ennen kuin avokeittiöt tulivat muotiin. Kahteen suuntaan olevissa ruutuikkunoissa roikkuivat valkoiset brodeeratut verhot, tietenkin Siiri-tädin itsensä tekemät, leivinuunin vieressä odotti kutsuvana keinutuoli ja sen käsinojalle taiteltu shaali. Kaikki oli täsmälleen niin kuin oli ollut Siiri-tädin aikaan. Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella Karisto 2023  kansi Katja Säilä äänikirjan lukija Jenni Sainio kesto 6 t 32 min Sofia perii veljensä kanssa Siiri-tädin punaisen pienen mökin Lemmenlahdelta. Sofia matkustaa Helsingistä Keski-Suomeen järjestel...

Kuvitus: Niina T. Kirjabloggaajien joulukalenteri etenee samaa tahtia kuin muutkin joulukalenterit, ja nythän on siis 17. päivä joulukuuta! Joulun huipentumaan on siten tasan viikko, ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, kohoaa joulunodotustunnelma kohoamistaan samalla, kun aatto ohjelmineen on lähempänä. Jännitystä helpottamaan tarjoilen tällä kertaa jälleen aivopähkinän purtavaksi. Tämähän on jo suorastaan perinne, koska viime joulun alla tässä blogissa oli tarjolla samankaltainen tehtävä. Sinne pääset kurkkaamaan täältä , jos haluat tämänvuotisen pähkinän lisäksi painiskella viimevuotisen parissa. Tarkoituksena on siis tunnistaa emojeista, mitä tänä vuonna julkaistua teosta eri yhdistelmät tarkoittavat. Tällä kertaa tarjolla on esikoisteosten ohella muitakin uutuuksia, ja osa tunnistettavista kirjoista on ollut vuoden mittaan esillä blogissani, ei kuitenkaan kaikki.  (Oikeat vastaukset löytyvät alempaa, mutta maltapa hetki mietiskellä ennen vastausten kurkkaamista!) 1️⃣🐈‍⬛...

Pimeään ja yhä pimenevään vuodenaikaan tuli valittua melkoinen kirjanelikko. Kuuntelemissani äänikirjoissa käsitellään niin rasismia kuin sotaa ja vankeutta. Aiheet ovat totta vie synkkiä, mutta silti voin tästä valikoimasta suositella ihan jokaista teosta. Ne avartavat ajatuksia ja vievät pois omasta kuplasta.  Rebecca Solnit kirjoittaa Eksymisen kenttäoppaassa siitä, miten yksinolon kauneus avoimella tiellä saattaa ihmisen välitilaan. Siinä hetkessä on vain tie ja maisema ja oma sisäinen maailma: ”Maiseman synnyttämä tunne on kuohuttava ja läpitunkeva, sen tuottama ilo muistuttaa kipua, kun horisontin sininen on syvimmillään tai pilvet loihtivat niitä mahtavia ohimeneviä asioita, jotka on paljon helpompi muistaa kuin kuvailla.” Aino Frilander: Los Angeles -esseet Kosmos 2023 kansi Anna-Mari Tenhunen äänikirjan lukija Heljä Heikkinen kesto 4 t 50 min Aino Frilanderin esikoisteos vie Yhdysvaltain länsirannikolle, kaupunkiin, jossa kirjailija olisi halunnut elää nuoruutensa: ”Haamus...

Eräänä iltapäivänä, kun olin keksinyt jälleen jonkin omituisen vaatimuksen, joka liittyi koulutehtävieni täyttämiseen, sanoin äidilleni, että olin menossa tarkkailemaan tai keräämään – samantekevää mitä naurettavaa asiaa. Tietenkin olin matkalla tapaamaan Punaista Tyttöä ja olin erityisen onnellinen juuri sinä päivänä, sillä lahjani hänelle oli uskomattoman kaunis marmorikuula – sinistä posliinia. Milloinkaan en ollut nähnyt mitään sen kaltaista ja heti sen huomattuani halusin sen omakseni. Jamaica Kincaid: Annie John S&S 2023 alkuteos Annie John  1983 suomentanut Sinikka Buckley kansi Elina Warsta/solmu.nu 187 sivua Annie John elää 1950-luvulla Antiguan kauniilla saarella ainokaisen lapsen hyvää elämää. Hän on vanhempiensa rakastama ja hellimä, hän menestyy koulussa, hänellä on ystäviä. Antiguan aurinko paistaa.  Paratiisi kuitenkin muuttuu, kun tyttö kasvaa. Viattomasta ja uteliaasta lapsesta alkaa muovautua varhaisteini, joka haluaa itsenäistyä ja kapinoida. Kahnauksia ...