Siirry pääsisältöön

Iida Turpeinen: Elolliset

Grönvall viettää päivänsä kadonneiden seurassa. Eläimet ovat menneet, mutta hän säilyttää niiden muiston, pysäyttää luun ja kuoren hajoamisen, jotta hänen jälkeensä tulevat voivat pysähtyä niiden ääreen ja nähdä niissä oman aikansa kuvan. Steller näki merilehmässä Jumalan kädenjäljen, linkin luomakunnan suuressa ketjussa, osan muuttumattomasta, kauniista järjestyksestä, ja hän saattoi avata merilehmän vatsan ja halkaista sen kallon tuntematta syyllisyyttä tai huolta. Furuhjelmille merilehmän luut olivat häiritsevä arvoitus, sen katoaminen kummallinen, pahaenteinen sattumus, mutta Grönvallille merilehmä on menetyksen toteutunut mahdollisuus, ja ajatus siitä, että hänen oma lajinsa voi ajaa toisen tuhoon, on muuttunut aavistuksesta ennustukseksi, joka toteuttaa itsensä yhä uudelleen.

Iida Turpeinen: Elolliset
S&S 2023
kansi Sara Hovinen / Merkitys
297 sivua

Kirjan nimi Elolliset ei herättänyt minussa suoraan sanottuna suurta mielenkiintoa. Ei myöskään ajatus stellerinmerilehmästä. Mutta kirjasomepöhinä herätti huomioni, kuten myös sittemmin palkintoehdokkuudet – niin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon kuin Finlandia-palkinnon saajaksi –  ja ensin mainitun palkinnon voitto. Elollisten saama huomio tuntui jopa poikkeukselliselta.

Ja Elolliset onkin kaiken huomionsa ansainnut, ehdottomasti. Se on tavattoman vaikuttava, kaunis ja lempeä romaani, jonka maailmaan oli nautinnollista uppoutua. Seitsemän vuoden työskentelyn lopputulos on totta tosiaan ”maailmanluokan kirjallisuutta”, kuten Helsingin Sanomat ehti määrittelemään.

En olisi uskonut, että 1700-luvulta nykyaikaan ulottuva romaani, jossa tärkeässä osassa on minulle entuudestaan täysin tuntematon eläin, voi vaikuttaa siten kuin se vaikutti. Pidin todella paljon romaanista, joka kertoo stellerinmerilehmän kautta sukupuutosta ja ihmisen toimista. Kertomuksessa on melankoliaa mutta myös lämmintä ymmärrystä, kypsyyttä ja näkemystä. 

Romaani tuntuu puhuvan siitä, miten kaikki joskus katoaa mutta jotain kuitenkin jää. Se on surullinen ja kuitenkin lohdullinen, sellainen romaani jollaisia tässä ajassa kaipaa.

Sadan vuoden lukuhaasteessa Elolliset kuittaa 2020-luvun.

Englanniksi ja ranskaksi laji sammuu tai sammutetaan, elämä palaa loppuun, kytee ja haipuu pois, ja ruotsiksi laji revitään juuriltaan, kitketään maailmasta kuin rikkaruoho puutarhasta, mutta meidän kielellämme sukupuutto ei tarkoita kaikkien kuolemaa. Suomeksi jo viimeinen meressä kellunut merilehmä on kohdannut sukupuuton. Sen suonissa kiertää veri, ja hermosto lähettää rajoille yhä sähköisiä viestejään, mutta sen kiertäessä poukamasta toiseen etsimässä lajitovereitaan se on jo kohdannut syvimmän mahdollisen yksinäisyyden, sukunsa puutteen, ja sen laji on lopussa jo ennen kuin luoti lävistää silmän.





Kommentit

  1. Huikean hieno kirja. Stellerinmerilehmä ui sydämeeni, eikä sen tarvitse lähteä pois. t. Mai / Kirjasähkökäyrä

    VastaaPoista
  2. Munki pitää tää kyllä lukea jossain kohti. Kiehtoo.

    VastaaPoista
  3. Luulin saavani tämän kirjan joululahjaksi joten peruin kirjaston varauksen. Sitten en sitä saanutkaan ja jono on todella pitkä. Tämä kiinnostaa nyt kaikkia ja ilmeisesti ihan syystä. Taudan ostaa kirjan :)

    VastaaPoista
  4. Paitsi että iloitsen hienosta kirjasta ja sen saamasta innostuneesta vastaanotosta, minusta on myös hauskaa, että kirjallisuudenkentässä aika ajoin syntyy tällaisia ilmiöitä. Olen verrannut muistaakseni omassa bloggauksessani stellerinmerilehmää Hattulan kirkon seinämaalauksiin. Sattumanvarainen asia, jonka taitava kirjailija pystyy kirjallaan kuvaamaan niin elävästi, että se muuttuu ihmisille uudella tavalla merkittäväksi. Syntyy ilmiö. Siitä Elollisissa on mielestäni kysymys ja tällaisia ilmiöitä ei synny joka vuosi. Poikkeuksellinen kirja.

    VastaaPoista
  5. Minä olen saanut palautetta Finlandia-raadin puheenjohtajana yksittäisistä ehdokaskirjoista. Pääosin palaute on ollut positiivista, mutta jotkut kommentoijat eivät ole pitäneet yksittäisistä teoksista, vaikka ovat niiden ansiot tunnustaneetkin. Iida Turpeisen Elollisten valintaa Finlandia-finalistiksi ei kukaan ole kyseenalaistanut ja kaikki lukeneet ovat kertoneet siitä pitäneensä. Melkoinen saavutus esikoiskirjailijalta! Vielä en ole merilehmän luurankoa käynyt katsomassa, mutta kyllähän luut puhuttelevat Elollisten jälkeen aivan toisella tavalla kuin ilman kirjaa. Ja koko luontokato saa kirjassa erinomaisen äänitorven.

    VastaaPoista
  6. Arvostelu arvostelulta vakuutun aina enemmän, että on tämä kuunneltava jossain vaiheessa.
    Jaan sun tunteet siitä, että lähtökohtaisesti ei kiinnosta, mutta kun kaikki vakuuttaa että kirja on hieno niin ei kaikki voi väärässäkään olla 🙂

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...