Siirry pääsisältöön

Iida Turpeinen: Elolliset

Grönvall viettää päivänsä kadonneiden seurassa. Eläimet ovat menneet, mutta hän säilyttää niiden muiston, pysäyttää luun ja kuoren hajoamisen, jotta hänen jälkeensä tulevat voivat pysähtyä niiden ääreen ja nähdä niissä oman aikansa kuvan. Steller näki merilehmässä Jumalan kädenjäljen, linkin luomakunnan suuressa ketjussa, osan muuttumattomasta, kauniista järjestyksestä, ja hän saattoi avata merilehmän vatsan ja halkaista sen kallon tuntematta syyllisyyttä tai huolta. Furuhjelmille merilehmän luut olivat häiritsevä arvoitus, sen katoaminen kummallinen, pahaenteinen sattumus, mutta Grönvallille merilehmä on menetyksen toteutunut mahdollisuus, ja ajatus siitä, että hänen oma lajinsa voi ajaa toisen tuhoon, on muuttunut aavistuksesta ennustukseksi, joka toteuttaa itsensä yhä uudelleen.

Iida Turpeinen: Elolliset
S&S 2023
kansi Sara Hovinen / Merkitys
297 sivua

Kirjan nimi Elolliset ei herättänyt minussa suoraan sanottuna suurta mielenkiintoa. Ei myöskään ajatus stellerinmerilehmästä. Mutta kirjasomepöhinä herätti huomioni, kuten myös sittemmin palkintoehdokkuudet – niin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon kuin Finlandia-palkinnon saajaksi –  ja ensin mainitun palkinnon voitto. Elollisten saama huomio tuntui jopa poikkeukselliselta.

Ja Elolliset onkin kaiken huomionsa ansainnut, ehdottomasti. Se on tavattoman vaikuttava, kaunis ja lempeä romaani, jonka maailmaan oli nautinnollista uppoutua. Seitsemän vuoden työskentelyn lopputulos on totta tosiaan ”maailmanluokan kirjallisuutta”, kuten Helsingin Sanomat ehti määrittelemään.

En olisi uskonut, että 1700-luvulta nykyaikaan ulottuva romaani, jossa tärkeässä osassa on minulle entuudestaan täysin tuntematon eläin, voi vaikuttaa siten kuin se vaikutti. Pidin todella paljon romaanista, joka kertoo stellerinmerilehmän kautta sukupuutosta ja ihmisen toimista. Kertomuksessa on melankoliaa mutta myös lämmintä ymmärrystä, kypsyyttä ja näkemystä. 

Romaani tuntuu puhuvan siitä, miten kaikki joskus katoaa mutta jotain kuitenkin jää. Se on surullinen ja kuitenkin lohdullinen, sellainen romaani jollaisia tässä ajassa kaipaa.

Sadan vuoden lukuhaasteessa Elolliset kuittaa 2020-luvun.

Englanniksi ja ranskaksi laji sammuu tai sammutetaan, elämä palaa loppuun, kytee ja haipuu pois, ja ruotsiksi laji revitään juuriltaan, kitketään maailmasta kuin rikkaruoho puutarhasta, mutta meidän kielellämme sukupuutto ei tarkoita kaikkien kuolemaa. Suomeksi jo viimeinen meressä kellunut merilehmä on kohdannut sukupuuton. Sen suonissa kiertää veri, ja hermosto lähettää rajoille yhä sähköisiä viestejään, mutta sen kiertäessä poukamasta toiseen etsimässä lajitovereitaan se on jo kohdannut syvimmän mahdollisen yksinäisyyden, sukunsa puutteen, ja sen laji on lopussa jo ennen kuin luoti lävistää silmän.





Kommentit

  1. Huikean hieno kirja. Stellerinmerilehmä ui sydämeeni, eikä sen tarvitse lähteä pois. t. Mai / Kirjasähkökäyrä

    VastaaPoista
  2. Munki pitää tää kyllä lukea jossain kohti. Kiehtoo.

    VastaaPoista
  3. Luulin saavani tämän kirjan joululahjaksi joten peruin kirjaston varauksen. Sitten en sitä saanutkaan ja jono on todella pitkä. Tämä kiinnostaa nyt kaikkia ja ilmeisesti ihan syystä. Taudan ostaa kirjan :)

    VastaaPoista
  4. Paitsi että iloitsen hienosta kirjasta ja sen saamasta innostuneesta vastaanotosta, minusta on myös hauskaa, että kirjallisuudenkentässä aika ajoin syntyy tällaisia ilmiöitä. Olen verrannut muistaakseni omassa bloggauksessani stellerinmerilehmää Hattulan kirkon seinämaalauksiin. Sattumanvarainen asia, jonka taitava kirjailija pystyy kirjallaan kuvaamaan niin elävästi, että se muuttuu ihmisille uudella tavalla merkittäväksi. Syntyy ilmiö. Siitä Elollisissa on mielestäni kysymys ja tällaisia ilmiöitä ei synny joka vuosi. Poikkeuksellinen kirja.

    VastaaPoista
  5. Minä olen saanut palautetta Finlandia-raadin puheenjohtajana yksittäisistä ehdokaskirjoista. Pääosin palaute on ollut positiivista, mutta jotkut kommentoijat eivät ole pitäneet yksittäisistä teoksista, vaikka ovat niiden ansiot tunnustaneetkin. Iida Turpeisen Elollisten valintaa Finlandia-finalistiksi ei kukaan ole kyseenalaistanut ja kaikki lukeneet ovat kertoneet siitä pitäneensä. Melkoinen saavutus esikoiskirjailijalta! Vielä en ole merilehmän luurankoa käynyt katsomassa, mutta kyllähän luut puhuttelevat Elollisten jälkeen aivan toisella tavalla kuin ilman kirjaa. Ja koko luontokato saa kirjassa erinomaisen äänitorven.

    VastaaPoista
  6. Arvostelu arvostelulta vakuutun aina enemmän, että on tämä kuunneltava jossain vaiheessa.
    Jaan sun tunteet siitä, että lähtökohtaisesti ei kiinnosta, mutta kun kaikki vakuuttaa että kirja on hieno niin ei kaikki voi väärässäkään olla 🙂

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...