Siirry pääsisältöön

Suvi West: Syntien kummun naiset

Katson verta valuvaa kumpua ja vihdoin ymmärrän: Minä olen Tarinoiden kumpu, olen kaikki saamelaisnaiset. Niin kauan kuin Tarinoiden kumpu vuotaa verta, minäkin vuodan verta. Minä tosiaan vuodan verta. Veri valuu tippoina lumeen.

Suvi West: Syntien kummun naiset
S&S 2025
äänikirjan lukija Suvi West
kesto 10 tuntia

Suvi Westin on määrä kirjoittaa vahvoista saamelaisnaisista tietokirja, joka on jo ennen syntyään niin merkittävä, että sille on myönnetty apuraha. Kirjoittaminen kuitenkin takkuaa. Edes paluu kotiseudulle Saamenmaalle ei auta, sillä kirjoittamisen eteen tunkevat nuoruusmuistot ja vanhat tuttavuudet sekä pohdinnat siitä, minkälainen saamelaisen pitäisi olla. Työtä sotkee vielä kaiken lisäksi Flow-Suvi, joka juhlii ja vie kirjahanketta aivan omaan suuntaansa.

Eikä kirjoittamista varsinaisesti edistä kustantajakaan, jolla on omien vaatimustensa ohella epäilyksiä hankkeen etenemisestä. Kun hän matkaa Saamenmaalle passattavaksi, ei kirjoittamiselle ole tilaa juuri lainkaan, ja kun hän lennättää kirjailijan Helsinkiin, ei homma oikein edisty silloinkaan.

Istuudumme pöytään ylihintaisen latten kanssa. Kustantajan otsalla kimaltelee hikikarpalo, kauluspaidan napit ovat pingottuneita. Noinko työlästä on minun seurani vai saako hän pian sydänkohtauksen? Jos hän saa kohtauksen, joudunko antamaan tekohengitystä? Painamaan suuni hänen suutaan vasten, huulet huulia vasten vai voisiko joku hoitaa sen puolestani? Saamelaisena minulla on jo kolonialismi kannettavana, eikö siinä ole jo yhdelle ihmiselle tarpeeksi?

Syntien kummun naiset on vahva esikoisromaani, joka käsittelee niin kirjoittamista kuin saamelaisuutta. Se purkaa taitavasti saamelaisuuteen liitettyjä stereotypioita ja samalla myös yhteisön sisäisiä jännitteitä. Kertoja tuntee ulkopuolisuutta suhteessa yhteisöönsä mutta samalla tuntuu kuin hän olisi juuri siellä missä pitääkin: sopivasti sisällä mutta myös riittävästi etäällä, jotta pystyy näkemään sen, mitä pitää. 

Lopputulos on huikea matka Saamenmaalle, naiseuteen, ihmisten tarpeettomaan määrittelyyn ja ennakko-oletuksiin. Romaania voisi suositella kenelle tahansa, jota kiinnostavat vaikkapa tasa-arvokysymykset, nyky-yhteiskunta ja kolonialismi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...