Aurinko on juuri punnertanut esiin Kaukasuksen vuorten huippujen takaa. Se värjää yllämme kaartuvan taivaankannen kultaiseksi kupoliksi ja allamme olevat pilviryppäät vaaleanpunaiseksi hattaraksi. Siellä täällä pilvipeitettä puhkovat vuorten valkoisena kimaltavat kärjet. Satunnaiset aukot pilvien pehmoisessa hattaramatossa paljastavat alempien rinteiden harmaan kiven. Aamuvarhainen aurinko saa kallion syissä piilottelevan kiilteen kimaltamaan. Maisema hehkuu pastelliprisman sävyissä kuin yksisarvisen varsan turkki. Olisin näkymästä hurmaantunut, jos kaikki ei olisi kerta kaikkisen päin helvettiä.
En ole koskaan haaveillut suurten vuorten huiputtamisesta. Sen sijaan minua kiinnostavat ihmisten tarinat omien unelmien tavoittelemisesta. Sellaisesta juuri on kysymys Janiina Lammin omakohtaisessa tietokirjassa Suuri huiputus.
Syyskuussa 2014 Janiina Lammi istui työseminaarissa. Takana oli ero tyttären isästä, menossa varsin tiivis työhön uppoutuminen muun elämän murheiden taakse työntämiseksi ja kesken seminaariin tuskastuminen, kun tapahtuman toiseksi viimeinen puhuja sai naisen havahtumaan. Kuva Mount Everestin huipusta herättää henkiin toivon tunteen ja saa Lammin päättämään: ”Mun on päästävä tonne.”
Alkaa projekti, jonka päämääränä on päästä jonain päivänä maailman korkeimman vuoren huipulle. Aivan hetkessä kaikki ei käy, sillä matka tulisi vaatimaan tarkkaa valmistautumista mutta lisäksi myös olosuhteiden osumista kohdilleen. Lisäksi pienen lapsen äiti joutuu sovittamaan valmistautumistaan vuoroviikkovanhemmuuteen ja torjumaan ennakkoluuloja sekä suoranaista paheksuntaa.
Kirjan äärellä tulikin moneen kertaan miettineeksi, miten monenlaisia raja-aitoja isosti unelmoiva nainen joutuu yhä edelleen kaatamaan verrattuna mieheen. Luonnollisesti kirjaa kuunnellessa tuli pohdittua myös sitä, miten valtava tavoite Mount Everestin valloittaminen onkaan ja miten huipulle pääseminen vaatii sekä päämäärätietoista tekemistä että ihmisiä, jotka ovat valmiita kulkemaan matkassa mukana, tavalla tai toisella.
Suuri huiputus on inspiroiva kertomus siitä, miten eräs nainen ryhtyi tavoittelemaan suurta unelmaansa. Vaikkei vuorten valloitus olisikaan omalla haavelistalla, voi teoksesta silti innostua pohtimaan omia tavoitteita. Voihan sitä alkaa tavoitella vaikkapa kotimaisten tuntureiden huippuja tai jotain aivan muuta, sellaista mikä ei liity nousumetreihin millään tavalla.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen.
Onpas kiinnostavaa. En totta puhuen varmasti kiinnittäisi tähän kirjaan mitään huomiota, mutta teit tästä tekstilläsi todella mielenkiintoisen. Omien unelmien tavoittelu ja kaikki ne esteet, jotka on ylitettävä, sekä sukupuolikokemus vielä siihen vaikuttamassa, erittäin hyviä näkökulmia!
VastaaPoistaMitä tulee huiputukseen, minun on ollut aina todella vaikea ymmärtää vuorikiipeilyä. Ei siis kiipeilyä itsessään, vaan suurten ja vaarallisten huippujen tavoittelua ympäri maailmaa. Näen siinä paljon niin eettisiä kuin ekologisia ongelmia, ehkä myös egoistisia. Voisiko saman ajan käyttää johonkin muuhunkin, vaikkapa hyväntekeväisyyteen? Äitini sanoisi myös ehkä: joutilaalla jottain tietättää. :)