Siirry pääsisältöön

Matti Lainema & Taisto Talasmaa: Erätulilla Alaskassa

Vettä tihuutteli hiljalleen, oli koleaa ja maa oli jäässä, paikoitellen näkyi vielä lunta. Takin läpi tunkeutui kosteus selkään. Tuntematon pikkulintu huuteli alakuloisesti tii-tyy-tää. Taide työnteli teltan piikkejä maahan. – – Samalla kun Taide alkoi pystyttää nuotiota, päätimme Tarmon kanssa käydä hakemassa rannasta illalliseksi hauen, pari. Vaan ei se niin yksinkertaista ollut.

Matti Lainema & Taisto Talasmaa: Erätulilla Alaskassa
Booknet Oy 2024
äänikirjan lukija Ari Turunen
kesto 8 t 12 min

Kaipailin kuunneltavaa kirjaa, joka veisi pois ihmisten keskeltä ja mieluusti retkelle. Kaipuuseeni vastasi Matti Laineman ja Taisto Talasmaa Erätulilla Alaskassa, joka on muistelmallinen eräkirja todellakin poissa ihmisjoukoista.

En kovin tarkasti perehtynyt kirjaan ennen kuin otin sen kuunteluun, ja hieman ihmettelin retrohenkisiä kansikuvaa. Se sai kuitenkin selityksen: Kirjan kirjoittajat ja Tarmo Vahvelainen suuntasivat kolmestaan patikoimaan Alaskan halki vuonna 1976. Ja tuosta reissusta teos kertoo, onhan se alkujaan julkaistu vuonna 1978. Kansikuva on siis hyvinkin kuvaava.

Jonkinlaista tunnelmaa teokseen tuokin juuri se, että se sijoittuu aikaan ennen kännyköitä GPS-paikantimista puhumattakaan. Kolmikko on todellakin aivan keskenään maastossa, joka ei monien mielestä edes ole kävellen kuljettavissa. Matkallaan he kohtaavat haasteita ja viimein myös muita ihmisiäkin, ja matkan etenemisestä kerrotaan yhtä aikaa leppoisasti että elävästi.

Tämä eräkirja vastasi kaipuuseeni hyvin. Kuunnellessa tuli moneen kertaan mietittyä, miten erilainen vastaava retki olisi nykyaikana kaikkine moderneine varusteineen. Tuolloin onkin varmasti tarvittu osaamisen lisäksi aimo annos rohkeutta, jotta matkaan on päässyt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...