Siirry pääsisältöön

Johanna Vuoksenmaa: Suurenmoinen matka

Kaikki oli lahjaksi annettu, kun kotoa läksi, eikä pennin pyörylää ole tarvinnut maksaa, meillä oli yllin kyllin joka lajia ja ilmaiset lääkärit ja sairaanhoitajat. Kyllä oli niin suurenmoinen matka, että ei sitä voi kaikkia kertoa ja kyllä me yksi ihminen maksamme Hitlerille monia kymmeniä tuhansia Suomen markoissa. Eikä kukaan meistä ole katunut, että lähdimme. Hyvästi ja voikaa oikein hyvin ja Jumala kanssanne olkoon. Sitä toivoo Äiti.

Johanna Vuoksenmaa: Suurenmoinen matka
Otava 2025 
kansi Elina Warsta
416 sivua

Suurenmoinen matka vie monenlaisille matkoille. Ensinnäkin on nykyajassa Ilona, nuoren aikuisen yksinhuoltajaäiti, joka lentää työssään lentoemäntänä ympäri maailmaa.Toiseksi on 1940-luvulla ikäihminen Alma, joka saa kutsun matkalle Saksaan. Siellä on määrä ihastella kaikkea saksalaisen yhteiskunnan hienoutta, jonka eteen on moni suomalainen uhrinsa antanut. Niin Almakin, onhan hän menettänyt yhden poikansa rintamalla Ukrainassa.

Ilonalle on järkytys, kun hänelle selviää hoitokotiin siirtyneen äidin tavaroiden selvitellessä, miten hänen sukupuustaan löytyy ihminen, joka on ihaillut paitsi Saksaa myös sen johtajaa, Hitleriä. Alma ottaa reissullaan kuta kuinkin kaiken annettuna, on kiitollinen ja ihastelee näkemiään hienouksia. Vastapainoa hänelle tuo matkatoveri Edlan, joka on hyvinkin kriittinen ja tietää – tai ainakin uskoo tietävänsä – enemmän. Oman lisänsä ihasteluun tuovat pienet välähdyksenomaisen tarinat siitä, mitä tapahtui ja tapahtuu siellä, minne juuri kukaan ei näe.

Kiinnostava ulottuvuus teoksessa on se, miten helppoa nykytiedon valossa on järkyttyä 1940-luvun tapahtumista. Ilona on varsin suvaitsevainen mutta hänen rajojaan koettelee tieto siitä, minkälaisen matkan hänen isoisoäitinsä on aikanaan tehnyt. Samalla lienee paikallaan pohtia, mitkä ovat meidän aikamme sokeita pisteitä, miten me puolustelemme tekoja, jotka voivat aikanaan näyttää hyvinkin moraalittomilta.

Asia ahdistaa Ilonaakin, mutta hän tietää, etteivät ongelmat ole hänen ratkaistavissaan. Vaikka hänelläkin on tuttuja, jotka välttävät lentämistä ja vannovat maata pitkin matkustamisen nimeen, ne ovat minimaalisen pieni vähemmistö. Suurin osa ihmisistä lentää huolta vailla, eikä Ilona jaksaisi tehdä työtään, jos koko ajan pitäisi tuntea siitä syyllisyyttä, ihmiset lentävät kuitenkin ja jonkun niitä pitää ilmassa palvella. Muutoksiin tarvittaisiin uudenlaista teknologiaa ja maailmanlaajuisia poliittisia päätöksiä.

Suurenmoinen matka käynnistyi makuuni melko hitaasti, mutta sittemmin juoni alkoi viedä mukanaan. Eritoten minua kiinnosti 1940-luvun matkanteko, niin elävästi romaani rakentaa mielikuvia menneestä ja Almasta, joka ei ole kokenut matkailija, jonka maailmassa ei ole tavallista tuosta vain sujahtaa maasta toiseen. Mutta kyllä nykyaikakin toimii: monenlaista suvaitsemattomuutta kuvataan vakuuttavasti ja vahvasti ajassa kiinni ollen.

Muualla: Hemulin kirjahylly.

Helmet 2025 -lukuhaaste: 10. Kirjassa käydään elokuvissa.

Kommentit

  1. Jollakin tavalla kiinnostaa. Varsinkin tuo Alman matka Natsi-Saksaan. Sama aihe, suomalaisten äitien ja naisten palkintolomat Saksaan, tuli vastaan ihan tässä taannoin jossakin muussa romaanissa. Nyt en muista missä. Aikaisemmin en ollut asiasta kuullutkaan.

    VastaaPoista
  2. Katselin tätä kirjaa kirjakaupassa. Mietin, että tuo 40-luvun Saksaan meno olisi varmasti sellaista kuvausta, mikä kiinnostaisi minua. Ei tainnut nykypäivän osuus olla samaa tasoa. Ja jotenkin tuntuu, että lukisin ihan mielelläni - vaihteeksi - jonkun kirjan, jossa liikutaan yhdessä aikatasossa. Just lukemani kaksi viimeistä kirjaa ovat Laura Malmivaaran Iltatähti ja Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa, joissa molemmissa liikutaan useilla aikatasolla.

    VastaaPoista
  3. Ihan ensimmäiseksi: olipa hausta nähdä livenä viime viikolla!
    Sitten Suurenmoiseen matkaan. Minä luin kirjan ihan tuoreeltaan ja vaikutuin kovasti. Olen historian ystävä ja en ollut koskaan kuullut Hitlerin palkkiomatkoista. Ihan karmaiseva ajatuskin. Merkittävintä on kuitenkin sinunkin tekemäsi havainto eli mitkä ovat omat sokeat pisteemme tällä hetkellä.
    Tein Johanna Vuoksenmaan kanssa podcastin, jossa hän kertoi kirjan taustatyöstään. Matka on totta, mutta yksittäiset tapahtumat kuviteltuja.
    Minä pidin myös kirjan nykytasosta. Olen työskennellyt lentoyhtiössä ja sen maailman kuvaaminen on minulle herkkä kohta, Ilona tuntui todella todelliselta.
    Olin iloinen päästessäni tällä suurenmoiselle matkalle. Se vahvisti tietoisuutta siitä, että nykyään on pysyttävä todella valppaana.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...