Siirry pääsisältöön

Maisku Myllymäki: Valvoja

Pelkäsin, että tapaaminen olisi lopulta pettymys. Että se olisi kuin suurin osa taiteesta: ehkä ihan kiinnostava, mutta silti kyvytön muuttamaan mitään. Puhelimeni alkoi väristä takkini taskussa. Yksityisviesti: En malta odottaa, että näen sinut. Hieman imelää ehkä, mutta joka tapauksessa minua alkoi hymyilyttää. Olen säilyttänyt tuon viestin kaikki nämä kuukaudet, vaikka monta muuta olen poistanut vihaisestikin. Juuri tuosta viestistä on tullut minulle tärkeä: ajattelen, että se on jonkinlainen todiste. Todiste siitä, että en ole vain kuvitellut kaikkea.

Maisku Myllymäki: Valvoja
WSOY 2024
kansi Anna Makkonen
302 sivua

Maisku Myllymäen toisinkoinen Valvoja on nimeltään monimerkityksinen: romaanin minäkertoja Maia on museon valvoja, mutta hän on myös vapaa-ajallaan valvoja, koska ei kykene nukkumaan. Valvoja on myös sisällöltään monimerkityksinen ja siten hyvin kiinnostava.

Valvoja on yhdenpäivänromaani, joka keskittyy joulukuiseen päivään. On Kuvanveistäjät ihmisen äärellä -näyttelyn viimeinen päivä. Kahdeksan kuukautta esillä ollut näyttely tullaan purkamaan, ja samaan aikaan eräänlaisessa käännekohdassa on Maian elämä. Kuukausia aiemmin, varhain näyttelyn avajaispäivänä, Peter on lähettänyt Maialle kaveripyynnön sosiaalisessa mediassa, ja siitä käynnistyi näyttelyn mittainen suhde ihmiseen, jonka Maia haluaa mutta joka herättää hänessä myös epävarmuutta ja ristiriitaisia tunteita.

Haasteena on sekin, että Maia tarvitsee kipeästi toista ihmistä. Yksin ollessaan hän valvoo yö toisensa perään, mutta toisen ihmisen lähellä hän kykenee nukkumaan.

Nuo syksyiset yöt; miten lempeästi hän sulki minut syliinsä. Vartalomme sopivat yhteen täydellisesti, jokainen mutka, kuoppa ja kaarre löysi vaivattomasti vastinparinsa. Uni, joka noina öinä valtasi minut, oli syvää ja loputonta. Niin syvää, etten sen aikana tiennyt olevani edes olemassa.

Uusi ihmissuhde ei ole kitkaton. Peterissä on jotain vastuutonta, eikä häneen voi luottaa. Kun hän sanoo menevänsä kotiinsa, Maia löytääkin somea valvoessaan kuvan miehestä yökerhossa. Mutta voiko Maiaankaan luottaa? Ovatko hänen havaintonsa totta vai vain värittyneitä (ja unettomuuden sekoittamia) tulkintoja todellisuudesta? Millä tavoin sosiaalinen media vaikuttaa hänen ja kenen tahansa muunkin ymmärrykseen siitä, mikä on tärkeää ja mitä todella tapahtuu?

Tärkeä osa teosta on taide, onhan Maia töissä taidemuseossa. Maia on taideihminen jokaista soluaan myöten; hän tarkkailee ihmisten suhdetta taiteeseen ja löytää arjesta yhtymäkohtia taiteeseen. Mikä merkitys taiteella on ja minkälaisiin asentoihin taiteen tulee taipua virikkeiden täyttämässä nykyajassa, teoksessa pohditaan. Se, miten vaivattomasti taide soljuu osaksi arkisia havaintoja, on ihailtavaa.

Ihailin jo Maisku Myllymäen esikoisen Hollyn kohdalla sitä, miten upeasti kirjailija kuvaa ihmisiä, jotka eivät ole erityisen miellyttäviä. Niin hän tekee nytkin ja taidolla tekeekin. Maian kuva on vaikuttava ja vakuuttava, ja kaikessa epämiellyttävyydessään hän on myös hyvin kokonainen ja ymmärrettävä. En voi olla miettimättä, miten paljon Maian kohdalla on kysymys siitä, että lopulta hän tarvitsisi vain rakkautta ja turvaa, jotain vakaata.

Valvoja on niitä teoksia, joiden harkittujen ajatusten äärelle tekee mieli pysähtyä: kieli on kaunista ja sisältö pohdintaan houkuttavaa. Samalla se on niitä teoksia, jotka pitävät otteessaan: intensiivinen ja hieman nitkahtanut tunnelma vaatii selvittämään, mistä oikeastaan on kysymys. Kertomus jättää jälkeensä kysymyksiä, ja se sopisikin varmasti mainiosti vaikkapa lukupiirissä käsiteltäväksi.

Valvojasta muualla: Kulttuuri kukoistaa ja Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Holly oli vaikuttava ja vakuuttava esikoinen, eikä ole syytä epäillä, etteikö Valvoja jatkaisi samalla linjalla.
    Hauska sattuma muuten, että Leena Lehtolaisenkin uutuuskirjassa päähenkilö on töissä taidemuseossa ja kirja käsittelee ihmisten suhdetta paitsi toisiinsa myös taiteeseen. Ehkä museo-kirjoja ilmestyy enemmänkin ja nämä ovat vain putkahtaneet nyt tietoisuuteeni, mutta jännä ilmiö joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  2. Hienosti esittelit Valvojan. En ollut ajatellutkaan, että nimi tarkoittaa myös ihmistä, joka ei nuku. Kirjan teemat ovat mielestäni valittu hienosti, ei ole jotain sinnepäin, vain selkeää ja rajattua. En ole vielä lukenut Valvojaa, mutta olen menossa kuuntelemaan Maiskua Ateneumiin 15.10. joten tartun kirjaan sen jälkeen. Nyt olen paremmin kärryillä kuin ennen postaustasi, kiitos!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...