Kävellen, meloen tai hiihtäen liikkuu ihmisen kokoista vauhtia, ympäristön kokoista vauhtia.Ehtii huomata oranssinkeltaisen jäkälän kiven harjalla, kastepisarat violeteilla juolukanlehdillä ja maahan pudonneen riekonsulan. Näkee pisaran putoavan melankärjestä tyyneen järvenpintaan tai merikotkan leijailevan korkealla taivaan sinessä. Pääsee ihastelemaan saukon mahaliukujälkeä lumella ja tunturikoivun oksankärkiin huurtuneita kimmeltäviä taideteoksia. Kuulee ja haistaa haavikon havinan, malttaa pysähtyä sattumalta löytämänsä lähteen äärelle juomaan raikasta pohjavettä.
Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila ovat molemmat paitsi tietokirjailijoita ja retkeilytoimittajia myös kokeneita luonnossa liikkujia. Pitkät vaellukset -kirjaa tehdessään he ovat yhdistäneet voimansa ja koonneet tuhdin tietopaketin pitkistä vaelluksista kiinnostuneille.
Pitkällä vaelluksella ei tässä tapauksessa tarkoita niinkään muutaman yön reissuja Lapin erämaahan tai edes parin viikon vaelluksia Alpeilla tai Pohjois-Norjassa. Ennemminkin fokus on retkissä, jotka kestävät useita viikkoja tai kuukausia – onpa mukana esimerkiksi kertomus kokonaisesta vaellusvuodestakin.
Pitkät vaellukset on hyvin kiinnostava tietokirja, jos mielessä kangastelee haave vaikkapa patikkamatkasta Suomen päästä päähän (noin 1600 km) tai vaikkapa taivaltaminen länsinaapurissamme Kungsleden-reitillä (reilut 400 km). Kirja on toki kiinnostava myös lukijalle, joka ei niinkään haaveile kulkevansa jalkapatikassa satoja kilometrejä mutta kuulee mielellään muiden retkistä. Itse taidan lukeutua jälkimmäiseen joukkoon – tosin kirjaa lukiessa saattaa viritä levottomia unelmia.
Teos on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä esillä ovat mahdollisuudet tehdä pitkiä retkiä Suomessa ja toisessa suunnataan maailmalle. Kolmannessa osassa taas annetaan käytännön vinkkejä siihen, miten on hyvä varautua niin ennen matkaa kuin sen aikana ja myös jälkeen. Jokaista osaa elävöittävät haastatteluihin pohjautuvat kertomukset esimerkiksi melontavaelluksesta Suomen rannikkoa pitkin ja pyöräilystä Norjassa.
Alkuun minua hieman mietitytti kirjan rakenne, sillä teoksessa on runsaasti viitteitä kirjan muille sivuille. Pohdin myös sitä, miten paljon teoksessa on muiden lähteiden referointia. Ehkäpä odotin hieman toisenlaista lähestymistapaa, mutta kun kirjan idea tuli tutummaksi, alkoi se tuntua kokonaisuutena vallan toimivalta. Käsikirjana teos toimii erinomaisesti, sillä siitä löytyy helposti vinkkejä erilaisiin tilanteisiin ja haastatteluosuuksiin on mukavaa paneutua silloin, kun haluaa vain fiilistellä muiden retkeilijöiden kokemusten äärellä.
Loppujen lopuksi Pitkät vaellukset on onnistunut tietolähde aiheesta kiinnostuneille. Sujuvasanaista tekstiä lukee mielellään ja kuvat sekä elävöittävät että havainnollistavat asiasisältöä hienosti.
Kaunista luontokuvailua tuo lainaus!
VastaaPoistaKieltämättä ajattelen, että jos joku kertoo lähtevänsä pitkälle vaellukselle, hän tarkoittaa paria viikkoa! Mutta matka mikä matka, hienoa että pääsee irrottautumaan arjesta ja on mahdollisuus pitkiin lomiin. Me ollaan käyty monena syksynä 6-8 vk omalla autolla Euroopassa, ja se on ollut jotain mitä on odottanut koko pitkän talven samalla kun on fiilistellyt vielä edellisellä koettua. Tänä vuonna ei valitettavasti ole ihan tuollaista irroittautumis, mutta toivottavasti taas ensi vuonna ❤️
Minä en ole koskaan ollut "oikealla" vaelluksella. Mieli tekisi, mutta jotenkin olen niin kovin mukavuudenhaluinen.
VastaaPoista