Siirry pääsisältöön

Maisku Myllymäki: Valvoja

Pelkäsin, että tapaaminen olisi lopulta pettymys. Että se olisi kuin suurin osa taiteesta: ehkä ihan kiinnostava, mutta silti kyvytön muuttamaan mitään. Puhelimeni alkoi väristä takkini taskussa. Yksityisviesti: En malta odottaa, että näen sinut. Hieman imelää ehkä, mutta joka tapauksessa minua alkoi hymyilyttää. Olen säilyttänyt tuon viestin kaikki nämä kuukaudet, vaikka monta muuta olen poistanut vihaisestikin. Juuri tuosta viestistä on tullut minulle tärkeä: ajattelen, että se on jonkinlainen todiste. Todiste siitä, että en ole vain kuvitellut kaikkea.

Maisku Myllymäki: Valvoja
WSOY 2024
kansi Anna Makkonen
302 sivua

Maisku Myllymäen toisinkoinen Valvoja on nimeltään monimerkityksinen: romaanin minäkertoja Maia on museon valvoja, mutta hän on myös vapaa-ajallaan valvoja, koska ei kykene nukkumaan. Valvoja on myös sisällöltään monimerkityksinen ja siten hyvin kiinnostava.

Valvoja on yhdenpäivänromaani, joka keskittyy joulukuiseen päivään. On Kuvanveistäjät ihmisen äärellä -näyttelyn viimeinen päivä. Kahdeksan kuukautta esillä ollut näyttely tullaan purkamaan, ja samaan aikaan eräänlaisessa käännekohdassa on Maian elämä. Kuukausia aiemmin, varhain näyttelyn avajaispäivänä, Peter on lähettänyt Maialle kaveripyynnön sosiaalisessa mediassa, ja siitä käynnistyi näyttelyn mittainen suhde ihmiseen, jonka Maia haluaa mutta joka herättää hänessä myös epävarmuutta ja ristiriitaisia tunteita.

Haasteena on sekin, että Maia tarvitsee kipeästi toista ihmistä. Yksin ollessaan hän valvoo yö toisensa perään, mutta toisen ihmisen lähellä hän kykenee nukkumaan.

Nuo syksyiset yöt; miten lempeästi hän sulki minut syliinsä. Vartalomme sopivat yhteen täydellisesti, jokainen mutka, kuoppa ja kaarre löysi vaivattomasti vastinparinsa. Uni, joka noina öinä valtasi minut, oli syvää ja loputonta. Niin syvää, etten sen aikana tiennyt olevani edes olemassa.

Uusi ihmissuhde ei ole kitkaton. Peterissä on jotain vastuutonta, eikä häneen voi luottaa. Kun hän sanoo menevänsä kotiinsa, Maia löytääkin somea valvoessaan kuvan miehestä yökerhossa. Mutta voiko Maiaankaan luottaa? Ovatko hänen havaintonsa totta vai vain värittyneitä (ja unettomuuden sekoittamia) tulkintoja todellisuudesta? Millä tavoin sosiaalinen media vaikuttaa hänen ja kenen tahansa muunkin ymmärrykseen siitä, mikä on tärkeää ja mitä todella tapahtuu?

Tärkeä osa teosta on taide, onhan Maia töissä taidemuseossa. Maia on taideihminen jokaista soluaan myöten; hän tarkkailee ihmisten suhdetta taiteeseen ja löytää arjesta yhtymäkohtia taiteeseen. Mikä merkitys taiteella on ja minkälaisiin asentoihin taiteen tulee taipua virikkeiden täyttämässä nykyajassa, teoksessa pohditaan. Se, miten vaivattomasti taide soljuu osaksi arkisia havaintoja, on ihailtavaa.

Ihailin jo Maisku Myllymäen esikoisen Hollyn kohdalla sitä, miten upeasti kirjailija kuvaa ihmisiä, jotka eivät ole erityisen miellyttäviä. Niin hän tekee nytkin ja taidolla tekeekin. Maian kuva on vaikuttava ja vakuuttava, ja kaikessa epämiellyttävyydessään hän on myös hyvin kokonainen ja ymmärrettävä. En voi olla miettimättä, miten paljon Maian kohdalla on kysymys siitä, että lopulta hän tarvitsisi vain rakkautta ja turvaa, jotain vakaata.

Valvoja on niitä teoksia, joiden harkittujen ajatusten äärelle tekee mieli pysähtyä: kieli on kaunista ja sisältö pohdintaan houkuttavaa. Samalla se on niitä teoksia, jotka pitävät otteessaan: intensiivinen ja hieman nitkahtanut tunnelma vaatii selvittämään, mistä oikeastaan on kysymys. Kertomus jättää jälkeensä kysymyksiä, ja se sopisikin varmasti mainiosti vaikkapa lukupiirissä käsiteltäväksi.

Valvojasta muualla: Kulttuuri kukoistaa ja Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Holly oli vaikuttava ja vakuuttava esikoinen, eikä ole syytä epäillä, etteikö Valvoja jatkaisi samalla linjalla.
    Hauska sattuma muuten, että Leena Lehtolaisenkin uutuuskirjassa päähenkilö on töissä taidemuseossa ja kirja käsittelee ihmisten suhdetta paitsi toisiinsa myös taiteeseen. Ehkä museo-kirjoja ilmestyy enemmänkin ja nämä ovat vain putkahtaneet nyt tietoisuuteeni, mutta jännä ilmiö joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  2. Hienosti esittelit Valvojan. En ollut ajatellutkaan, että nimi tarkoittaa myös ihmistä, joka ei nuku. Kirjan teemat ovat mielestäni valittu hienosti, ei ole jotain sinnepäin, vain selkeää ja rajattua. En ole vielä lukenut Valvojaa, mutta olen menossa kuuntelemaan Maiskua Ateneumiin 15.10. joten tartun kirjaan sen jälkeen. Nyt olen paremmin kärryillä kuin ennen postaustasi, kiitos!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii