Siirry pääsisältöön

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut

 Ei minua pois voi ajaa, kun asiat on sovittu ja opettaja kouluun soudettu. Ja minkäs tuo muutenkaan tekisi, kun pätevistä opettajista on kiljuva pula koko maassa. Sota vei miehet ja surkea palkka karkotti naiset. Miksi kärvistellä kutsumusammatissa, kun joka puolella on työntekijöistä pulaa? Johtokunta saa kiittää itseään, kun sai seminaarin käyneen opettajan, eikä tarvinnut houkutella kirkonkylästä ketä tahansa työtä vailla olevaa pojankloppia. Isännät tietävät koulutetun opettajan hinnan, mutteivät ymmärrä arvoa. Eivät kokemattomat klopit saa lapsia lukemaan kuin korkeintaan kolmannella luokalla. Sen tuo mies tietää ja siksi ei sano mitään. Ja samalla jo arvaan, ettei kevään jälkeen jatkoa tule, vaan vuoden pestiksi tämäkin jää.

Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY 2022
kansi Martti Ruokonen
287 sivua
äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 6 t 21 min

Tommi Kinnusen Pimeät kuut -romaanissa seurataan yhden vuodenkierron ajan Elna Suorajärveä, kuusikymppistä opettajaa, joka on kertomuksen alussa uuden edessä – jälleen kerran. Pieni koulu itäisessä Suomessa odottaa opettajaa, joka saa huomata saapuneensa työskentelemään tilassa, joka on ennemmin parakki kuin koulurakennus. Vuosi 1947 vaihtuu seuraavaan yksinäisyydessä ja sairauden vaivaamana.

Toisaalta Elnalla ei ole juuri valinnanvaraa. Kotia hänellä ei enää ole, välit sisaren kanssa ovat huonot eikä vointikaan ole järin hyvä. Jotain on kuitenkin hengen pitimiksi tehtävä, vaikka sitten opettaa kuuden eri luokan lapsia yhtä aikaa tiettömien taipaleiden takana. Kuukausi kuukaudelta romaanissa seurataan Elnan elämää siihen saakka, kunnes on jälleen aika siirtyä toisaalle. Taustalla on sodista toipuva Suomi arpineen ja kipeine muistoineen mutta myös tulevaisuuteen katsovine lapsineen.

Pimeät kuut on hieno romaani. Olen kertakaikkisen vaikuttunut siitä, miten syvästi inhimillinen romaanin päähenkilö Elna on kaikessa väsymyksessään ja pettymyksissään. Hän suhtautuu työhönsä asiaankuuluvalla ammattiylpeydellä vaikkei varsinaisesti lapsista pidäkään. Hän haluaa rajata työtään edes jollain tapaa, vaikka koulu on sekä koti että työpaikka. Selvää on, että hän olisi valmis työstään jo luopumaan, jos se mitenkään olisi mahdollista. Mutta kun ei ole, on vain jaksettava vuosi kerrallaan – jos hengissä pysyy – siihen saakka, että eläkeajat koittavat.

Olen vaikuttunut myös siitä, miten upeasti romaani kuvaa koulumaailmaa. Vaikka tapahtuma-aika on kaukana historiassa, lähes sadan vuoden takana, ovat monet Elnan kritisoimat epäkohdat esillä nykyaikanakin: opettajan työhön puuttuvat ne, jotka eivät varsinaisesti ole asiantuntijoita mutta luulevat omien koulumuistojensa vuoksi olevansa; kouluille sysätään vastuita, jotka eivät niille kuulu. 

Kaiken kruunaa kaunis kerronta viisaine ajatuksineen. Pimeät kuut jää mieleen ja sen luokse tekee mieli palata uudelleen.

Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä voi yllättyä, on se, millä tavalla kukakin menee rikki.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua.

Kommentit

  1. Järkyttävää ajankuvausta. Opettajan piti olla opetushommissa, vaikka sairasvuoteelta käsin. Oppilaat vuorostaan tulivat kuka mistäkin, kenties maahan kaivetuista poteroista, sillä kodit oli poltettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteiskuntamme on ottanut hurjia kehitysaskelia, kun miettii, minkälaista elämä oli sotien jälkeen. Silti romaanissa on myös nykyajassa tunnistettavia elementtejä. Hieno teos.

      Poista
  2. Kinnunen osaa kirjoittaa koskettavasti. Tätä en ole vielä lukenut, mutta lukulistalla toki on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hän tosiaan osaa. Hienosti tavoittaa erilaisten ihmisten sielunmaisemaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...