Siirry pääsisältöön

Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies

Eräänä aamuna Anders, valkoinen mies, sai herättyään huomata muuttuneensa syvän ja kiistämättömän ruskeaksi. Se selvisi hänelle ensin vähitellen ja sitten yhtäkkiä, ensin hänen kurkottaessaan kohti puhelintaan ihmeissään siitä, mitä aamun varhainen valo näytti tekevän hänen käsivartensa värille, ja sitten hätkähdyksenä, hetkellisenä varmuutensa siitä, että sängyssä oli hänen kanssaan myös joku muu, toinen mies, häntä tummempi, mutta niin kauhistuttavalta kuin sellainen tilanne tuntuikin, koko ajatus oli selvästi mahdoton, ja helpotuksekseen hän huomasi, että toinen liikkui täsmälleen samalla tavalla kuin hän itse eikä siis ollut ihminen. Tai siis ei kukaan erillinen ihminen vaan hän itse, Luojan kiitos. Sillä jos sängyssä oleva toinen ihminen oli pelkkää kuvitelmaa, oli ilmiselvää, että myös hänen värinsä näennäinen muutos oli harhaa, pelkkää optinen illuusio, mielen oikkuja ja peräisin unen ja valveen lipeävästä välimaastosta.

Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies
Otava 2022
alkuteos The last white man
suomentanut Jaakko Kankaanpää
127 sivua
äänikirjan lukija Matti Leino
kesto 3 t 29 min

Anders huomaa eräänä aamuna muuttuneensa. Hänen ihonsa on vaihtanut yön aikana väriään tummaksi, eikä Anders ole enää tunnistaa itseään.

Pian vastaavanlaisia tapauksia raportoidaan ympäri maata, jota ei mainita. On kuin meneillään olisi jonkinlainen epidemia, joka muuttaa koko väestön toisenlaiseksi. Seuraa levottomuuksia ja ennen kaikkea uuden olemisen tavan etsimistä: kuka ihminen on, kun hän ei enää ole entisenlainen?

Romaanin alussa tunnelma on kovin kafkamainen. Anders ei kuitenkaan ole muuttunut syöpäläiseksi vaan hän on edelleen ihminen, vain ihonväri on muuttunut. Kiinnostavaa onkin se, miten ihonväri vaikuttaa. Kun valkoinen mies ei enää ole valkoinen, hänen täytyy katsoa ympärilleen eri tavalla kuin ennen, varoa kanssakulkijoitaan. Vaikka kyse on vain ihonväristä, on jotain perustavalla tavalla toisin.

Viimeinen valkoinen mies herättääkin ajatuksia rasismista, etuoikeuksista ja yhteiskunnallisista rakenteista. Siksi se on ehdottoman tarpeellinen romaani. Kovin syvälle teos ei teemoihinsa kuitenkaan mene vaan ennemminkin merkityksellistä on yksilön kokemus yllättävästä muutoksesta.

Vaikka näkökulma on ennen kaikkea Andersin, vaikuttaa muutos hänen läheisiinsä myös. Suhde tyttöystävä Oonan kanssa kohtaa erikoisia tilanteita, kun osapuolet sopeutuvat toisen muuttumiseen. Andersin isä kokee muutoksen omalla tavallaan, ja Oonan ylemmyydentuntoinen – voinee sanoa rasistinen – äiti joutuu nielemään karvasta kalkkia, kun hänen tyttärensäkin muuttuu.

Muutos ulottuu lopulta kaikkialle. Vai ulottuu sittenkään? Entä mitä tapahtuisi, jos ihonväri olisi kaikilla sama?

Helmet 2023 -lukuhaaste: 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika.


Kommentit

  1. Tässä on tosi hyvä tuo lähtöidea. Voisi lukea. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta! En ollut tästä aiemmin kuullut tai ainakaan noteerannut, mistä on kyse. Luulen, että jokaiselle meistä tekisi hyvää joskus ajatua toisenlaiseen kehoon: marginaaliin sysivä ihonväri, vamma, kehon koko jne, antaisi perspektiiviä sille, että mahdollisuudet eivät ole kaikille samat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Olisi varmasti avartavaa kokea itse, miten eri ominaisuudet vaikuttavat siihen, millä tavalla tulee kohdelluksi. Jokainen on oman onnensa seppä -sanonta asettuisi aika lailla uuteen valoon.

      Poista
  3. Olen lukenut tästä jo aikaisemmin ja se vaikuttaa lähtöasetelmaltaan varsin mielenkiintoiselta. Voi olla ihan hyväkin, jos ei lähdetä paasaamaan isommista teemoista vaan lähestytään yksilön näkökulmasta. Ehkä silloin ajatukset syntyvät "pakottamatta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksilön näkökulma tässä nimenomaan on kiinnostava, mutta jotenkin olisin vielä kaivannut syvemmälle uppoutumista. Nyt jälkeenpäin mietittynä on eniten jäänyt mieleen se vieraan pelko, jota yllättävät muutokset herättävät ihmisissä. Se on ilmiönä hirveän kiinnostava ja monitasoinen.

      Poista
  4. Todella kiinnostava, lisäsin kirjahyllyyn. Tekee varmasti hyvää pohtia erilaisia näkökulmia ihonvärin ympärillä. Aika syvään viiltää myös postauksen viiimeinen kysymys: Mitä jos olisimmekin kaikki samanvärisiä.
    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä pysäyttävää, kun ajautuu syystä tai toisesta pohtimaan, minkälaisissa tilanteissa itse elää hyvin etuoikeutetussa asemassa ja minkälaisissa tilanteissa toiset joutuvat kärsimään vain siksi, että ovat jostain syystä marginaalissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...