Siirry pääsisältöön

Lilja Sigurdardóttir: Jääkylmä aurinko

Tällä kertaa Árorá ei väittänyt vastaan. Hän ei keksinyt enää ketään, joka voisi tietää Ísafoldin olinpaikan, ja äidin äänestä erottuva epätoivo oli saada hänetkin valtaansa. Missä hitossa Ísafold oikein piileskeli?

Lilja Sigurdardóttir: Jääkylmä aurinko
Blue Moon 2023
islanninkielinen alkuteos Helköld sól 2019
suomentanut Marjakaisa Matthíasson
kansi Jussi Jääskeläinen
253 sivua

Islantilaiskirjailija Lilja Sigurdadóttirin teos Jääkylmä aurinko avaa Áróran tutkimuksia -dekkarisarjan. Ja jäätävästi avaakin.

Sarjan päähenkilö Árorá on ”tilintarkastaja” tai ”aarteenetsijä”, eräänlainen talouden yksityisetsivä. Hän on puoliksi britti ja puoliksi islantilainen, ja hän on asettunut Britanniaan pysyvämmin, kun taas isosisko Ísafold asuu Islannissa. Sisarukset eivät ole olleet vähään aikaan puheväleissä.

Naisten äiti huolestuu Ísafoldista, koska ei kuule tästä mitään. Hän patistaa vastentahtoisen Árorán matkalle Islantiin selvittämään, missä toinen tytär piileskelee. Árorá on vakuuttunut siitä, että sisko paistattelee päivää jossain etelämpänä, mutta vähitellen hänkin huolestuu, kun Ísafold tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä.

Reykjavikissa Árorá tutustuu kerrostaloon, jossa Ísafold tiettävästi viimeksi asui. Väkivaltainen huumekauppias Björn väittää puolisonsa lähteneen Iso-Britanniaan, eikä omalaatuisesta naapurustostakaan saa oikein mitään irti. Salaisuuksia vain tuntuu olevan yhdellä jos toisella, eikä selvitystyö tunnu etenevän millään. Avukseen Árorá saa paikallisen poliisin, ”setänsä” Daníelin.

Kadonneen henkilön etsinnän ohella Árorá ryhtyy itselleen tutumpaan työhön. Hän aistii uuden tuttavuuden Hákonin taustasta jotain hämärää ja päätyy selvittelemään miehen taloustilannetta: miten konkurssin tehnyt mies voi omistaa loistohotellin? Kun taloustutkinta vie mukanaan, soimaa Árorá  samaan aikaan itseään siitä, ettei hän keskity sisarensa etsimiseen.

Jääkylmä aurinko on todella vetävä dekkari. Se onnistuu päähenkilöineen tempaamaan mukaansa alusta alkaen, ja juonen imu pitää mainiosti loppuun saakka. Parisuhdeväkivalta, talousrikollisuus ja moninaiset ongelmat kietoutuvat yhteen mutta eivät sotkeudu toisiinsa: kertomus pysyy hyvin koossa ja loppua kohden jännite kasvaa niin, että pakko on vain jatkaa lukemista.

Sarja-avaus on myös rakenteeltaan toimiva. Eri näkökulmien myötä käy lopulta niin, että lukija tietää enemmän kuin päähenkilö. Kiinnostavaa olisikin ottaa myöhemmin selvää, saako Árorá joihinkin kysymyksiinsä vastauksia vai ei.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista.

Helvetin Islanti. Helvetin pikkuriikkinen Islanti.

Kirja ilmestyy 23.1.2023. Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta! 

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...