Siirry pääsisältöön

Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen – Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin

”Vuonna 1868 Fridolf Höök lähti johtamaan 50 suomalaisen ryhmää maapallon toiselle puolelle. Heillä kaikilla oli sama tavoite: perustaa villiin itään suomalainen ihannesiirtokunta, kommunistinen utopia.”

”Syyskuun seitsemäntenä vuonna 1869, lähes kymmenen kuukautta Bremerhavenista lähdön jälkeen, Alexander Imperator II:n ankkuri lasketaan Amerikan lahden pohjukassa olevaan suojaiseen Nahodkan satamaan.

Tervetuloa utopiaan.”

Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen –
Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin
Like 2022
kansi Tommi Tukiainen
397 sivua

Katariina Vuoren kerronnallinen tietoteos Merireittejä menneisyyteen vie matkalle oikeastaan kolmella aikatasolla. Nykyajassa on kirjailija Katariina Vuori, joka kiinnostuu Fridolf Höökistä (1836–1904), karismaattisesta merikapteenista ja seikkailijasta. Tutkimustyö vie niin kirjailijan kuin lukijankin 1800-luvulle, kun Höök ryhmineen matkaa Amurinmaahan perustamaan suomalaista siirtokuntaa. Lisäksi välissä on vielä Vuoren omia matkamuistoja, kun hän nuorena asui vuosia purjeveneessä ja kiersi maailmaa silloisen miesystävänsä kanssa.

Alkuun minulla menee aikaa totuttautua teoksen rakenteeseen. 1800-luvulle sijoittuva matkakuvaus vaihtuu tämän tästä nykyaikaisempaan, kun siirrytään Katariina Vuoren ja Nick Peytonin matkassa milloin Filippiineille, milloin Borneoon. Olisin mieluummin tutkiskellut kirjailijan kanssa kapteeni Höökin matkaa Afrikan eteläkärjen kautta kohti Amurinmaata.

Kun matkat sekä 1800-luvulla että 1900- ja 2000-lukujen taitteessa etenevät, huomaan lämpeneväni ratkaisulle. Vaihdan mielelläni maisemaa ja mielelläni seuraan myös sitä, miten kirjailija tekee tutkimustyötään selvittääkseen yli sata vuotta sitten menehtyneen miehen elämäntarinaa ja sitä, pitävätkö kaikki dramaattiset tiedot paikkansa.

Eri tasot yhdistyvät siis lopulta vallan mainiosti, kun antaudun nelisataasivuisen teoksen vietäväksi. Temaattisesti ne yhdistyvätkin oivallisesti: luen teoksesta esimerkiksi siitä, miten me ihmiset eri aikoina kaipaamme jonnekin, etsimme jotain ihannetta – ihanneyhteisöä, ihanneminää – kenties utopiaa.

Utopia on yhtä aikaa fantasiaa ja totisinta totta, kirjoittaa Thomas Moren Utopian suomentaja Marja Itkonen-Kaila. Kun ajattelen Fridolf sinun matkaasi ja omaani uskon, että paikasta riippuen sekoitussuhde vaihtelee. Toisissa paikoissa fantasiaa oli enemmän kuin totta. Jossakin aurinko paistaa enemmän kuin muualla.

Merireittejä menneisyyteen onkin paitsi kirja matkustamisesta ja rakkaudesta eri ajoissa myös kirja siitä, miten ihmiset haaveilevat, etsivät ja toteuttavat unelmiaan. Vaarana vain on se, että utopiaa ei lopulta löydykään vaan perille päästyä saattaa huomata arjen olevan arkea kuitenkin ja pettymysten kuuluvan elämään silloinkin, kun on unelmat ovat toteutumassa.

Kiinnostavaa on myös pohdinta siitä, minkälaiset ihmiset ovat aikanaan olleet uudisraivaajia, etsijöitä ja edelläkävijöitä. Oliko heidän vahvuutensa nimenomaan siinä, että he rohkenivat lähteä etsimään? Ja oliko heidän heikkoutensa siinä, että he eivät kyenneetkään jäämään paikoilleen ja rakentamaan jotain pysyvää?

Kun matkat eri ajoissa tulevat omilla tavoillaan päätepisteisiinsä, huomaan tuntevani jonkinlaista haikeutta. Sujuvasti kirjoitettu teos on vienyt mukanaan, mutta kiinnostava, monitasoinen tutkimusmatka on tullut päätökseensä. Se jättää jälkeensä ajatuksia niin maailman meristä kuin ihmisyydestä.

Mutta entä jos ei koskaan pysty löytämään sitä, mitä etsii? Jos sen on unohtanut?

Helmet 2023 -lukuhaaste: 1. Kirjassa on kartta.


Kommentit

  1. Oho, tällainen on mennyt minulta ihan ohi, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lukulista taas pitenee näköjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua, jos meriretki ja retkikunnat kauas itään yhtään kiinnostavat!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...