Pihlaja melkein sylkäisi viimeiset sanansa. Lemek kohottautui ylös. Hän katsoi Pihlajan kettusilmiä ja niiden halveksuvaa katsetta. Hän muisti sanat, joilla aavalaisia oli Laakson lauluissa kuvailtu. Vanhat sanat olivat raskaita, ne olivat eläneet kauan, keränneet laahuksiinsa kaiken sen kinan ja kaunan, joka Laakson ja Aavan välillä oli.
Katri Kauppisen nuorten aikuisten romaani Laakson linnut, Aavan laulut vie lukijan muinaissuomalaiseen maailmaan. Aavan kylässä kärsitään nälästä. Kylän laulut ovat rikkoutuneet ja vanha kauna laaksolaisia kohtaan nostaa päätään. Laaksossa kun eletään yltäkylläisyydessä samaan aikaan, kun aavalaiset voivat huonosti.
Aavan päällikön poika Lemek lähtee retkelle Laaksoon saadakseen kyläänsä sammon ja sitä kautta hyvinvointia. Laaksossa tulijaa ei oteta vastaan kovin lämpimästi, ja edessä on välien selvittely siitäkin huolimatta, että nuorempi sukupolvi ei välttämättä halua pitää yllä vanhaa vihaa. Erityisesti Laakson tuleva johtaja Pihlaja kyseenalaistaa perinteitä ja etsii omaa tapaansa olla johtaja.
Laakson linnut, aavan laulut on runollinen, jopa laulullinen romaani, joka ammentaa kalevalaisista perinteistä tuoreesti ja onnistuneesti. Romaanin henkilöhahmot ovat nimiään myöten kiinteä osa luontoa ja perinteitä: romaanissa seikkailevat esimerkiksi Kallio, Joki ja Paju. Luonnon voimat ovat muutenkin läsnä, mikä on osa kertomuksen viehätystä: ihmiset eivät ole erillisiä ja irrallaan muusta luomakunnasta.
Erityisesti pidän tässä romaanissa siitä, miten merkityksellisiksi laulut nousevat. Niiden kautta henkilöt rakentavat maailmaansa ja merkityksiä erilaisille asioille – laulut ovat olennainen osa elämää ilman pakottamista ja alleviivaamista. Pakottomasti ja alleviivaamatta rakentuu myös romaanin kiehtova miljöö, jossa on sopivasti tunnistettavaa ja sopivasti mystisyyttä. Lukijalle rohjetaan jättää pääteltävää, ja hyvä niin.
Taitavasti rakennettua ja kauniisti sanoitettua romaania voi lämpimästi suositella sekä nuorille että vähän vanhemmillekin aikuisille.
Muualla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä ja Kirjapöllön huhuiluja.
Helmet 2022: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.
Tässä taitaisi olla täsmäteos minulle! Pidän mytologioista.
VastaaPoistaNo sitten tätä täytyy kyllä suositella sinulle!
PoistaTykkäsin tosi paljon kirjan historiasta T. Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä
VastaaPoistaHistoriallinen ote on tässä kyllä viehättävä.
Poista