Siirry pääsisältöön

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Pihlaja melkein sylkäisi viimeiset sanansa. Lemek kohottautui ylös. Hän katsoi Pihlajan kettusilmiä ja niiden halveksuvaa katsetta. Hän muisti sanat, joilla aavalaisia oli Laakson lauluissa kuvailtu. Vanhat sanat olivat raskaita, ne olivat eläneet kauan, keränneet laahuksiinsa kaiken sen kinan ja kaunan, joka Laakson ja Aavan välillä oli.

Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut
Otava 2022
kansi Tuuli Juusela
295 sivua

Katri Kauppisen nuorten aikuisten romaani Laakson linnut, Aavan laulut vie lukijan muinaissuomalaiseen maailmaan. Aavan kylässä kärsitään nälästä. Kylän laulut ovat rikkoutuneet ja vanha kauna laaksolaisia kohtaan nostaa päätään. Laaksossa kun eletään yltäkylläisyydessä samaan aikaan, kun aavalaiset voivat huonosti.

Aavan päällikön poika Lemek lähtee retkelle Laaksoon saadakseen kyläänsä sammon ja sitä kautta hyvinvointia. Laaksossa tulijaa ei oteta vastaan kovin lämpimästi, ja edessä on välien selvittely siitäkin huolimatta, että nuorempi sukupolvi ei välttämättä halua pitää yllä vanhaa vihaa. Erityisesti Laakson tuleva johtaja Pihlaja kyseenalaistaa perinteitä ja etsii omaa tapaansa olla johtaja.

Laakson linnut, aavan laulut on runollinen, jopa laulullinen romaani, joka ammentaa kalevalaisista perinteistä tuoreesti ja onnistuneesti. Romaanin henkilöhahmot ovat nimiään myöten kiinteä osa luontoa ja perinteitä: romaanissa seikkailevat esimerkiksi Kallio, Joki ja Paju. Luonnon voimat ovat muutenkin läsnä, mikä on osa kertomuksen viehätystä: ihmiset eivät ole erillisiä ja irrallaan muusta luomakunnasta. 

Erityisesti pidän tässä romaanissa siitä, miten merkityksellisiksi laulut nousevat. Niiden kautta henkilöt rakentavat maailmaansa ja merkityksiä erilaisille asioille – laulut ovat olennainen osa elämää ilman pakottamista ja alleviivaamista. Pakottomasti ja alleviivaamatta rakentuu myös romaanin kiehtova miljöö, jossa on sopivasti tunnistettavaa ja sopivasti mystisyyttä. Lukijalle rohjetaan jättää pääteltävää, ja hyvä niin.

Taitavasti rakennettua ja kauniisti sanoitettua romaania voi lämpimästi suositella sekä nuorille että vähän vanhemmillekin aikuisille.

Muualla: Kirjavinkit, Kirjasähkökäyrä ja Kirjapöllön huhuiluja.

Helmet 2022: 29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.

Kommentit

  1. Tässä taitaisi olla täsmäteos minulle! Pidän mytologioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten tätä täytyy kyllä suositella sinulle!

      Poista
  2. Tykkäsin tosi paljon kirjan historiasta T. Mai Laakso/Kirjasähkökäyrä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historiallinen ote on tässä kyllä viehättävä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii