Jos onkin kylmää ja tuulista, on silti kevät. Ajattelen usein, etten saa miettiä, miltä tämä tuntuu marraskuussa. Viime marraskuussa kaipasin toukokuuta kunnes tajusin, ettei minulla ole varaa pitää kokonaista puolta vuotta pelkkänä siirtymätaipaleena. Nyt kaipaan – niin, mitä?
Pidän paljon Merete Mazzarellan maltillisesta tavasta tarkastella elämänmenoa, ja niinpä Syksystä syksyyn oli suorastaan pakko varata kirjastosta luettavaksi. Nimensä mukaisesti teos kuvaa yhden vuoden kulkua syksystä syksyyn: ajanjakso on merkityksellinen, sillä alussa, vuoden 2019 puolella, eletään tavalliseen tapaan, mutta keväällä 2020 koronapandemia sulkee maailman.
Mazzarella kohtaa puolisoineen saman kuin moni muu: liikkuva elämä muuttuu pysähtyneisyydeksi ja rajoitusten ja suositusten noudattamiseksi. Oma turvapaikka löytyy Tammisaaresta, missä maailman myllerrys on jotenkin kauempana.
Suurkaupunki on pikkukaupunkia surullisempi, kun se suljetaan. Tekee hyvää palata Tammisaareen.
Samalla kirjailija tunnistaa etuoikeutetun asemansa: kaikilla ei ole mahdollisuuksia siirtyä turvallisempaan paikkaan, moni sairastuu, useat myös menehtyvät. Etuoikeus on sekin, että saa elää pandemian aikana Suomessa, sillä maailmalla koronaluvut ovat paljon kauhistuttavammat kuin Suomessa. Vertailu länsinaapuriimme Ruotsiin ei tunnu Mazzarellasta hyvältä, ja hän kritisoi perustellen sitä, miten Suomessa yli 70-vuotiaat halutaan eristää läheisistään. 75-vuotias tarkastelee maailmaa muuttavaa pandemiaa eri näkökulmasta kuin nuoremmat päätöksentekijät ja tuo keskusteluun siten lisää ulottuvuuksia.
Syksystä syksyyn ei ole kuitenkaan pelkkää pandemiaa vaan inhimillistä pohdintaa elämänkulusta, ikääntymisestä, kirjallisuudesta. Teoksessa on muistoja menneestä ja runsaasti viittauksia luettuun: kokonaisuudesta välittyy sivistyneisyys ja elämänkokemus. Kirjailija itse toteaa:
Esseistiikassa on kyse omakohtaisesta paneutumisesta, persoonallisesta puhuttelusta, siitä että pystyy välittämään, miksi pitää jotain tärkeänä ja arvelee sen voivan olla tärkeää muille. Kyse on taidosta yhdistää ajatus ja tunne, anekdootteja ja yksityiskohtia kaihtamatta.
Ja sen Mazzarella tekee: yhdistää ajatuksen ja tunteen, tuo mukaan anekdootteja ja yksityiskohtia. Hän kutsuu lukijan mukaan keskusteluun, saa ajatukset heräämään ja mielensisäisen puheen käyntiin. Kaikesta en välttämättä ole samaa mieltä, eikä tarvitsekaan olla. Olennaista on maltillinen keskustelu, kohtaaminen. Se on mielestäni nykypäivänä tärkeä viesti.
Mazzarellan teoksesta muualla: Kulttuuri kukoistaa ja Mummo matkalla.
Helmet 2021: 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi.
Samoin: Mazzarellalla on elämänläheinen ja rauhallisen oivaltava tapa katsoa elämää ja avata ajatuksiaan. Myös keskustelu, joka tuntuu mediaa seuratessa olevan katoava luonnonvara kirjailijan kanssa kiehtoo. Hänen tuotantonsa parissa on tullut viihdyttyä aina:)
VastaaPoistaNiinpä: maltillinen ja oivaltava pohdinta herättää halun keskustella. Järkevää keskustelua kyllä kaipaa.
Poista