Siirry pääsisältöön

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut

Miksi ei voi olla niin, että Saaran kanssa oleminen olisi vain ihan tavallista? Että elämässä voisi olla perheen kanssa normaalisti, kavereiden kanssa normaalisti, normaalisti kaikkialla.

Laura Lehtola: Minä valitsin sinut
Otava 2020
319 sivua
äänikirjan lukija Rosanna Kemppi
kesto 7 t 53 min

Laura Lehtolan Minä valitsin sinut kertoo kahden naisen, Saaran ja Elisan, näkökulmista naisten välisen suhteen tarinan. Liikkeelle lähdetään vuodesta 2003, kun naiset ovat kämppiksiä ja vain toinen tietää, minkälaisen parisuhteen haluaa, toinen ei: Saara haaveilee Elisasta mutta Elisa menee Jaakon kanssa leffaan. Toisella päämäärät elämässä ovat aika selkeät, toisella ei niinkään: Elisa takoo opintojaan valmiiksi, Saaran opinnot jäävät kesken.


Vuonna 2006 Saara ja Elisa ovat jo vakiintunut pari, joka haaveilee perheestä. Ympäröivät normit ja asenneilmapiiri hieman kiristävät, kun Elisan vanhemmille Saara täytyy esittää kaverina eikä  naisparin pääsy hedelmöityshoitoihin ole itsestään selvää. Pari vuotta myöhemmin hedelmöityshoitolaki tulee voimaan ja klinikka odottaa.

Jännittää, hoitaako klinikka sittenkään edelleenkään naispareja. Puhelimessa kaikki on ollut niin epämääräistä. Hoitaja puhui luovuttajista ja lainsäädännöstä eikä osannut sanoa varmaksi mitään. Vain että ”aikahan kannattaa aina varata”.

Vuonna 2016 Saaralla ja Elisalla on kuusivuotias lapsi ja koko ajan enemmän horjahteleva parisuhde. Kahdesta näkökulmasta avautuu se, mikä kaikki suhteessa kaihertaa. Kaiherrukset syntyvät samankaltaisista asioista kuin monessa muussakin parisuhteessa: erilaiset toiveet ja odotukset, kotitöiden ja vastuiden jakaminen, arjen realiteetit ja pettäminen. 

Minä valitsin sinut on sujuvasti etenevä romaani, jonka dialogi on erityisen toimivaa. Kerronta on kepeää mutta tarinan teemat eivät ole aivan kevyitä: onnistuneesti Lehtola tasapainoilee painavan ja kevyen välillä. Pidän siitäkin, miten onnistuneesti kahden näkökulman avautuu se, miten päähenkilöt itsensä ja toisensa näkevät: aika tutulta vaikuttavia ihmissuhteiden kompastuskiviä. 

Laura Lehtolan romaanista muualla: Luetut.net, Tuijata ja Kulttuuri kukoistaa.

Helmet 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...