Siirry pääsisältöön

Alex Schulman: Eloonjääneet

Myrsky on matalalla, aivan kuin sade vetäisi pilviä mukanaan alaspäin. Aurinko paistaa vielä, mutta etäällä kaupungissa vallitsee jo kaaos. Benjamin vilkaisee kelloa. Hän on ollut toimettomana koko ikänsä, mutta nyt kaikki tapahtuu yhtaikaa, tänä yhtenä päivänä on tehtävä kovin paljon ja aikaa on vähän.

Alex Schulman: Eloonjääneet
Nemo 2021
alkuteos Överlevarna 2020
suomentanut Jaana Nikula
288 sivua

Alex Schulmanin romaani Eloonjääneet vie aikuiseksi kasvaneiden veljesten elämän nykyhetkeen, kun on aika haudata äiti, ja samalla veljesten lapsuuteen: kesään, jolloin kaikki muuttui. Veljeksistä keskiössä on erityisesti Benjamin, jonka näkökulmasta kertoja tapahtumia kuvaa. Pierre on Benjaminille lapsuudessa läheisempi kuin veljeksistä vanhin, Nils, joka on pikkuveljistään hieman erillään ja usein näiden kiusanteon kohde.

Romaanin nykyhetkessä veljekset eivät juuri pidä yhteyttä. Perhettä koossa pitävää voimaa ei oikein ole, ja kukin on ajautunut omaan suuntaansa. Äidin kuolema on syy hakeutua yhteen, yhdessä veljekset lähtevät kuljettamaan uurnaa paikkaan, johon äiti halusi tuhkansa tulevan sirotelluksi. Samalla Nils, Benjamin ja Pierre tekevät matkan lapsuuteensa ja muistoihin, hetkiin kun vanhemmat olivat vielä elossa ja nuoremmat veljet lapsia, Nilskin nuori.

Romaani rakentuu kiehtovalla tavalla. Liikkeelle lähdetään oikeastaan siitä, mihin kaikki päättyy: iltayöhön mökkirannassa ja kahakkaan siellä. Hetki hetkeltä keritään taaksepäin koko vuorokautta, joka oli tarkoitettu äidin hautaamiselle ja joka muuttui matkaksi mökille. Vuorokauden hetkien väliin sijoittuu muistoja kesästä, joka on vedenjakaja ja lapsuuden loppu.

Mitä kesällä tapahtui? Mihin lapsuus loppui?

Nuo kysymykset muodostavat jännitteen, joka vetää mukanaan tarinan imuun. Jännitettä on ilmassa muutenkin, sillä vanhemmat ovat ailahtelevaisia ja naukkailevat mielellään. Menneisyyden kesä ei olekaan täynnä lämpöä ja auringonpaistetta, kuten lapsuuden kesät niin usein, vaan jonkinlaisia pilviä näkyy taivaanrannassa tämän tästä.

Ja se, miten veljekset lapsuutensa ja erityisesti tuon kesän muistavat, vaihtelee. Kiehtovaa onkin sen pohtiminen, miten muistot muuttuvat ja miten mieli voi suojata ihmistä kieltäytymällä muistamasta tai muistamalla toisin. Olennaista on myös se, miten romaanin perheessä puhumattomuus nostattaa muureja perheenjäsenten välille ja kuinka yksin jokainen loppujen lopuksi välinpitämättömässä ilmapiirissä on.

Eloonjääneet on hengästyttävän kaunis romaani. Kerronta on kirkasta ja tarkkaa, niin taidokasta, että siitä vain nauttii. Kieli toimii tavalla, joka ei liiaksi kiinnitä huomiota puoleensa mutta jonka äärelle tekee ajoittain mieli pysähtyä ihmettelemään sen kuulautta.

Lisäksi Schulmanin romaani on haikea, surumielinen. Se muistuttaa hetkistä, jotka häviävät ja joiden ainutkertaisuuden huomaa vasta jälkeenpäin. Muistoihin voi sekoittua niin lapsuuden kesien auringonpaistetta kuin viiltävää surua, ja kaiken keskellä kulkee elämä, jota ei voi pysäyttää tai vaatia ottamaan askelta taaksepäin, jotta voisi toimia toisin.

Eloonjääneet on vaikuttava tarina, joka pakahduttaa. Aivan lopussa se todella yllättää, ja yllätyksen myötä romaanin nimi saa aiempaa laajemman merkityksen. Tarina jää soimaan mieleen pitkäksi aikaa kirjan kansien sulkeuduttua, ja rohkenen jo nyt ennakoida, että Eloonjääneet asettuu korkealle tämän vuoden lukemistossani.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Alex Schulmanin romaanista muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Kirjaluotsi.

Helmet 2021: 12. Kirjassa ollaan metsässä.

Keski-kirjastot 2021: 14. Kirjassa saunotaan.

Kommentit

  1. Tämä oli todella vaikuttava teos. Bloggaus tulossa, kun ehdin sen kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla blogiasi, milloin tekstisi tästä tulee. Innolla odotan.

      Poista
  2. Vaikuttava ja hyvin surullinen, mutta loistava Minullakin bloggaus tekeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikkia noita. Odottelen innolla bloggaustasi!

      Poista
  3. Yksi parhaita lukemiani kirjoja.
    Munäkin bloggasin tästä ja huomaan, että samat nostot sinulla.
    Myös aiemmat Schulmanin kirjat kannattaa lukea, jos et vielä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden olen vasta lukenut aiemmin, muut odottavat vuoroaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...