Siirry pääsisältöön

Hanna Velling: Kutsumaton

Tässä mä nyt sitten asun. Ainakin toistaiseksi. Pieni kaksio, jossa on erillinen keittiö. Tarpeeksi lähellä tyttöjä, tarpeeksi kaukana Mirjasta.

Hanna Velling: Kutsumaton
Bazar 2020
288 sivua

Mikon ja Mirjan avioliitto ei pelkästään natise liitoksissaan vaan kohtaa käännekohdan, joka johtaa pariskunnan eroon. Käännekohta on nimeltään Siru, joka ei ole samanlainen kuin Mikon edelliset sivuliikkeet vaan tarjoaa jotain uutta. 

Seuraa uudelleenjärjestely, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään. Mikko jättää Mirjan eikä ole enää Lindalle ja Miisalle isä, joka on päivittäisessä arjessa mukana. Sirun poika Topi saa Mikosta itselleen hahmon, joka voi ehkä täyttää elämästä puuttuvan isän aukkoa. Perheen hajoaminen ja uuden perheen syntyminen vaikuttaa myös lähisukulaisiin ja ystäväsuhteisiin.

Tätä muutosta Hanna Velling kuvaa vakuuttavasti ja todentuntuisesti eri henkilöiden näkökulmien kautta. Kivutta ei uusiin rooleihin asettuminen suju keneltäkään, mutta eteenpäin on mentävä, on sopeuduttava tavalla tai toisella.

Aihe on vakava ja koskettaa monia. Velling kirjoittaa kuitenkin kepeästi, mutta ei liian kevyesti vaan ilmaisullaan muistuttaa, että elämä jatkuu, vaikka sattuu. Kerrontaa rytmittävät Mirjan blogitekstit, joissa ei todellakaan käsitellä perhekriisiä, ja Sirun sisustusjutut, joissa nostetaan esille kauniita koteja ja niiden päällepäin onnellisia asukkaita.

Kutsumaton on hyvin etenevä romaani, jossa ei asetuta kenenkään puolelle vaan kerrotaan, miten elämä rakentuu uudelleen, kun ydinperhe hajoaa. Lähestymistapa on toimiva, vaikka toisaalta kepeähkö kerronta ja monet näkökulmat saavat aikaan sen, että tarttumapintaa ei löydy aivan niin syvästi kuin toivoisin. Joka tapauksessa Velling kirjoittaa elämänmakuisesti ja dialogi toimii mainiosti.

"Arkiromaani", määrittelee Arja, ja sepä onkin osuva määritelmä. "Hyvä lukukokemus", kiittää Anneli ja Vilja puolestaan jäi kaipaamaan henkilöhahmojen kehittymistä.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Helmet 2021: 44. Kirjassa on reseptejä.

Keski-kirjastot 2021: 9. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...