Siirry pääsisältöön

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti

Kala, mutta jotain muutakin. Kala, joka muistuttaa käärmettä, matoa tai kiemurtelevaa merihirviötä. Ankerias on aina ollut jotakin erityistä. Jopa kristinuskon perinteessä, jossa kala on sentään alusta saakka kuulunut kaikkein tärkeimpiin symboleihin, ankeriaaseen on suhtauduttu aivan omana tapauksenaan.
Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti
Tammi 2020
Alkuteos Ålevangeliet. Berättelsen om världens mest gåtfulla fisk 2019
Suomentanut Maija Kauhanen
272 sivua

Patrik Svenssonin esikoisteos Ankeriaan testamentti on hämmentävä. Viehättävän naiivisti kuvitetun kansikuvan alle kätkeytyy kokonaisuus, joka nivoo kauniisti yhteen kauno- ja tietokirjallisia elementtejä. Kovan faktan lomaan asettuu tunteisiin vetoavaa tunnelmointia ja kaiken yllä leijuu ajatus ankeriaasta salaperäisenä ja ihmeellisenä luontokappaleena.

Ankeriaasta Svenssonin kirjassa on ehdottomasti kysymys. Ei kuitenkaan vain ankeriaasta vaan kokonaisesta maailmasta, jonka salamyhkäinen ja tärkeä osanen ankerias, tuo erikoinen kala, on. En varmasti ole ainoa, joka on pitänyt ankeriasta aika luotaantyöntävänä ja vastenmielisenäkin otuksena. Ankeriaan testamentti saa kuitenkin hämmästelemään, miten moninainen ja kiehtova olento ankerias onkaan. Se on kala, joka on pitänyt salaisuuksistaan kiinni vuosisatojen ajan ja onnistunut huijaamaan kuolemaa. Se on kala, joka saa alkunsa Sargassomereltä ja matkaa aikanaan sinne takaisin kuolemaan – siltikään Sargassomerellä ei ole onnistuttu tapaamaan täysikasvuista ankeriasta.

Ankeriaan testamentti on moniin näkökulmiin kurkottava teos, jonka keskiössä on ja pysyy ankerias. Svensson käsittelee uhanalaista kalaa muun muassa niin historian, uskonnon kuin kirjallisuuden kautta. Kaikkeen vaikuttavaan tietoon nivoutuu viehättävällä tavalla kuvauksia kalaretkistä isän kanssa. Jotain kaihoisaa on siinä, miten Svensson muistelee lapsuutensa kalareissuja ja isäänsä ja rakentaa samalla kuvaa siitä, miten elämä kulkee eteenpäin ja vain muistot jäävät. Toivoa sopii, että ankeriaasta jää jäljelle muutakin kuin muistot ja että se säilyy osana monimuotoista luontoa.
Palasimme kastematojen pariin ja luotimme siihen, että vaivamme palkittaisiin. Eräänä päivänä iso ankerias tulisi. Eihän se tietysti koskaan tullut, mikä teki ankeriaasta meidän silmissämme vielä entistäkin arvoituksellisemman. Se oli varmastikin yksi syy siihen, että isäni kalasti juuri ankeriaita. Hän kertoi minulle lasiankeriaista, kelta-ankeriaista ja hopea-ankeriaista, siitä miten ne muuttivat muotoaan, ankeriaista jotka olivat vanhempia kuin yksikään ihminen, ankeriaista jotka asuivat ahtaissa ja pimeissä kaivoissa.
Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!

Patrik Svenssonin kirjasta muualla: Kirjaluotsi, Kirjan vuoksi ja Tuijata.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja.

Osallistun Ankeriaan testamentilla Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.

Tietokirjabingosta kuittaan ruudun Palkittu tietokirja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...