"– Sitten tapahtui onnettomuus, Nyllet jatkaa.
Emman silmät tummuvat ja hän ravistaa päätään.
Nyllet yrittää tulkita hänen ilmettään.
– Oletko sitä mieltä, ettei se ollut onnettomuus?
– Ei, on kaikki mitä Emma saa sanottua."
Huomasin syksyn uutuusluetteloita selatessani, että Sofie Sarenbrantilta ilmestyy Emma Sköldistä kertovan sarjan kolmas suomennos lokakuussa. Ensimmäinen osa Avoimet ovet oli kiinnostava, vaikken aivan rutinoitta sitä päättänytkään. Jokin tarinassa kuitenkin kiehtoi, ja päätin ottaa Osasto 73:n kuunteluuni, vaikka vain siksi, että saan selville, mitä Emman pienelle perheelle kuuluu.
Ja kuuluuhan perheelle vaikka mitä. Emma on pienen tyttären äiti, mutta iso osa vauva-ajasta on jäänyt pimentoon, sillä tuore äiti on viettänyt viimeiset viisi kuukautta sairaalassa koomassa. Vastuu lapsesta on jäänyt lapsen isälle, jolla on oma työnsä hoidettavana ja huolta vaimosta, tietenkin. Vauvanhoitajaksi pestautuu Kristofferin ex-puoliso Hillevi, joka paikkaa vauvanhoidollaan suurta aukkoa elämässään ja on valmis asettumaan osaksi perhettä isomminkin.
Osasto 73 alkaa siitä hetkestä, kun Emma herää sairaalassa useiden kuukausien kooman jälkeen. Viimeinen muistikuva naisella on se, että hän lähti ratsastamaan ja jätti nelikuisen vauvan kotiin tämän isän kanssa. Sairaalaan äitiä tuleekin katsomaan aivan erilainen lapsi: Ines on ehtinyt muuttua hurjasti sinä aikana, kun hänen äitinsä on ollut tiedottomana.
Emmalle puhutaan ratsastusonnettomuudesta, mutta hän itse on toista mieltä. Hän on vakuuttunut, että hänen putoamisensa hevosen selästä aiheutettiin. Tapauksen tutkiminen ei tunnu kuitenkaan kiinnostavan juuri ketään, mutta onneksi poliisivoimien uskollinen työtoveri Nyllet on valmis tarttumaan toimeen.
Tästä kaikesta seuraa tapahtumia täynnä oleva vyyhti, jossa ei ilman kuolonuhreja selvitä. Turvassa ei ole Emmakaan, ei edes sairaalassa, ja suuri kysymys onkin se, keneen voi luottaa.
Juoni vetää hyvin ja tarina pitää tukevasti otteessaan. Avoimien ovien kohdalla moitin kummallista dialogia, mutta nyt se ei vaivannut lainkaan. Loppu ei minua kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan ennemminkin koin sen varsin äsyttäväksi – joku raja avoimella lopullakin. Mutta kai sitä täytyy seuraavakin osa ottaa luettavaksi!
Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjarouvan elämää ja Luetut.net.
Emman silmät tummuvat ja hän ravistaa päätään.
Nyllet yrittää tulkita hänen ilmettään.
– Oletko sitä mieltä, ettei se ollut onnettomuus?
– Ei, on kaikki mitä Emma saa sanottua."
 |
| Sofie Sarenbrant: Osasto 73 WSOY 2019 Alkuteos Avdelning 73 Suomentanut Annamari Typpö 397 sivua Äänikirjan lukija Satu Paavola Kesto 8 t 27 min. |
Huomasin syksyn uutuusluetteloita selatessani, että Sofie Sarenbrantilta ilmestyy Emma Sköldistä kertovan sarjan kolmas suomennos lokakuussa. Ensimmäinen osa Avoimet ovet oli kiinnostava, vaikken aivan rutinoitta sitä päättänytkään. Jokin tarinassa kuitenkin kiehtoi, ja päätin ottaa Osasto 73:n kuunteluuni, vaikka vain siksi, että saan selville, mitä Emman pienelle perheelle kuuluu.
Ja kuuluuhan perheelle vaikka mitä. Emma on pienen tyttären äiti, mutta iso osa vauva-ajasta on jäänyt pimentoon, sillä tuore äiti on viettänyt viimeiset viisi kuukautta sairaalassa koomassa. Vastuu lapsesta on jäänyt lapsen isälle, jolla on oma työnsä hoidettavana ja huolta vaimosta, tietenkin. Vauvanhoitajaksi pestautuu Kristofferin ex-puoliso Hillevi, joka paikkaa vauvanhoidollaan suurta aukkoa elämässään ja on valmis asettumaan osaksi perhettä isomminkin.
Osasto 73 alkaa siitä hetkestä, kun Emma herää sairaalassa useiden kuukausien kooman jälkeen. Viimeinen muistikuva naisella on se, että hän lähti ratsastamaan ja jätti nelikuisen vauvan kotiin tämän isän kanssa. Sairaalaan äitiä tuleekin katsomaan aivan erilainen lapsi: Ines on ehtinyt muuttua hurjasti sinä aikana, kun hänen äitinsä on ollut tiedottomana.
Emmalle puhutaan ratsastusonnettomuudesta, mutta hän itse on toista mieltä. Hän on vakuuttunut, että hänen putoamisensa hevosen selästä aiheutettiin. Tapauksen tutkiminen ei tunnu kuitenkaan kiinnostavan juuri ketään, mutta onneksi poliisivoimien uskollinen työtoveri Nyllet on valmis tarttumaan toimeen.
Tästä kaikesta seuraa tapahtumia täynnä oleva vyyhti, jossa ei ilman kuolonuhreja selvitä. Turvassa ei ole Emmakaan, ei edes sairaalassa, ja suuri kysymys onkin se, keneen voi luottaa.
Juoni vetää hyvin ja tarina pitää tukevasti otteessaan. Avoimien ovien kohdalla moitin kummallista dialogia, mutta nyt se ei vaivannut lainkaan. Loppu ei minua kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan ennemminkin koin sen varsin äsyttäväksi – joku raja avoimella lopullakin. Mutta kai sitä täytyy seuraavakin osa ottaa luettavaksi!
Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjarouvan elämää ja Luetut.net.
Tämä sarja on lukematta, mutta kumpikin kirja on kirjaston varauslistalla. Jonot ovat aika pitkät, jotka kertovat suosiosta.
VastaaPoistaEnpä olekaan kiinnittänyt huomiota kirjaston jonoihin, kun olen molemmat kuunnellut äänikirjoina. Hyvä, että uusi tekijä kiinnostaa!
Poista