"He haluavat että heidät tutkitaan. He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan."
Herman Kochin Lääkäri-romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä.
Marc on tarinan minäkertoja, joten kaikki suodattuu hänen kauttaan. Ratkaisu on kiinnostava, sillä se saa miettimään, mitä kaikkea jää kertomatta. Myöskin se, että minäkertoja muistelee menneitä tapahtumia, on toimiva ratkaisu, sillä välillä lukijan uteliaisuutta kutkutellaan tulevaisuuteen kurottavilla ilmauksilla, jotka saavat odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jännite romaaniin rakentuukin hyvin.
Eittämättä Marc Schlosser on vastenmielinen tyyppi. Samaan aikaan hän kuitenkin on inhimillinen ja jollain tapaa ymmärrettävä, vaikkei varsinaisesti empatian tunteita herätäkään. Ja jos ei Marc ole mikään unelmahenkilö, eivät sitä oikein ole muutkaan. Ihmisluonnosta muodostuva kuva ei ole kaunis eikä moraalikysymyksiä voi kirjan kohdalla olla esittämättä. Lääkärin äärellä tulee pohtineeksi monia muitakin isoja asioita. Valmiita vastauksia Koch ei romaaniinsa asettele tarjolle vaan ennemminkin jättää sopivassa määrin aukkoja, joita ei lukemisen aikana eikä ihan heti sen jälkeenkään saa täytettyä.
Aiemmin en ole Herman Kochin teoksia lukenut, mutta nyt kirjailijan tuotanto alkoi kiinnostaa. Illallinen tuntuu saaneen paljon kiitosta blogeissa, ja sen lisäänkin nyt lukulistalleni.
Helmet 2018: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä. Vaikkei elokuvan tekeminen ole mitenkään pääosassa, on se Ralphin kautta läsnä tarinassa.
Marin postauksesta löytyy useita linkkejä muihin blogeihin, joissa Lääkäristä puhutaan. Lisäksi Kochin teoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tiina, Tuulia ja Susa.
 |
| Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad 2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua |
Herman Kochin Lääkäri-romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä.
Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä päätellen he katsovat kuolemaa silmiin päivän jokaisena hetkenä, he lysähtävät huokaisten tuolille kirjoituspöytääni vastapäätä – mutta heitä ei vaivaa mikään.Tarinan nykyhetkestä puolitoista vuotta taaksepäin Marcin vastaanotolle saapuu Ralph Meier, kuuluisa näyttelijä. Tarinan nykyhetkessä Meier on kuollut, ja Marcia syytetään hoitovirheestä. Mitä tapahtui? Kysymykseen vastataan vuolaasti, yli neljänsadan sivun verran, vähitellen pieniä yksityiskohtia availlen. Marcin näkökulmasta kerrotaan, miten Schlosserin perhe päätyy viettämään kesäpäiviä Meiereiden kanssa, miten perheiden lapset ystävystyvät, mikä tragedia leppoisat kesäpäivät keskeyttää ja mikä koituu Ralphin kohtaloksi.
Marc on tarinan minäkertoja, joten kaikki suodattuu hänen kauttaan. Ratkaisu on kiinnostava, sillä se saa miettimään, mitä kaikkea jää kertomatta. Myöskin se, että minäkertoja muistelee menneitä tapahtumia, on toimiva ratkaisu, sillä välillä lukijan uteliaisuutta kutkutellaan tulevaisuuteen kurottavilla ilmauksilla, jotka saavat odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jännite romaaniin rakentuukin hyvin.
Eittämättä Marc Schlosser on vastenmielinen tyyppi. Samaan aikaan hän kuitenkin on inhimillinen ja jollain tapaa ymmärrettävä, vaikkei varsinaisesti empatian tunteita herätäkään. Ja jos ei Marc ole mikään unelmahenkilö, eivät sitä oikein ole muutkaan. Ihmisluonnosta muodostuva kuva ei ole kaunis eikä moraalikysymyksiä voi kirjan kohdalla olla esittämättä. Lääkärin äärellä tulee pohtineeksi monia muitakin isoja asioita. Valmiita vastauksia Koch ei romaaniinsa asettele tarjolle vaan ennemminkin jättää sopivassa määrin aukkoja, joita ei lukemisen aikana eikä ihan heti sen jälkeenkään saa täytettyä.
Aiemmin en ole Herman Kochin teoksia lukenut, mutta nyt kirjailijan tuotanto alkoi kiinnostaa. Illallinen tuntuu saaneen paljon kiitosta blogeissa, ja sen lisäänkin nyt lukulistalleni.
Helmet 2018: 18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä. Vaikkei elokuvan tekeminen ole mitenkään pääosassa, on se Ralphin kautta läsnä tarinassa.
Marin postauksesta löytyy useita linkkejä muihin blogeihin, joissa Lääkäristä puhutaan. Lisäksi Kochin teoksesta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tiina, Tuulia ja Susa.
Olen lukenut kaikki Kochin teokset, vaikka Illallisen jälkeen päätin, että en lue enää yhtään teosta häneltä. Teokset paranevat joka kerta ja taidan olla koukussa.
VastaaPoistaEli on vaarana, että näihin koukuttuu? :) Kyllä Lääkäri herätti kiinnostuksen muihinkin Kochin teokseen, ainakin Illalliseen pitää jossain vaiheessa tarttua.
Poista