"Ruth ottaa kuvia kallioista ja kivivyöryistä ja piirtää muistikirjaansa kartan. Sitten hän raivaa Tedin avustuksella pois jonkin verran isoja kiviä. Hiekka on kulunut seinämien välisestä kuilusta, ja esiin on tullut, joka ensisilmäyksellä näyttää sekin kiveltä, sileältä ja valkoiselta.
Luita."
Ruth Galloway -sarjan kolmas osa, Jyrkänteen reunalla, vie paitsi tutun päähenkilön seuraan, myös monien muiden vanhojen tuttavien keskelle ja tietenkin Norfolkin maisemiin. Rannikkoseutu on tässäkin dekkarissa tärkeässä osassa: rannan jyrkänteiden alta paljastuu luita, ja merkit antavat viitteitä siitä, että luut ovat surmatyön peruja.
Seuraa selvitystyö, joka vie rikoksen tutkijat vuosikymmenten taakse, toisen maailmansodan ajalle. Yllättävää on se, että vielä pitkän ajan jälkeenkin joku tuntuu olevan sitä mieltä, että jyrkänteen ruumiiden kohtalon on parempi pysyä salaisuutena. Lopulta käy luonnollisesti niin, että Ruth joutuu todelliseen vaaraan, ennen kuin mysteeri saadaan kokonaan selvitettyä.
Ruth Galloway -sarjan viehätys ei perustu pelkästään rikosten selvittelemiseen, vaan tarinat ovat sopiva sekoitus sympaattista päähenkilöä, kiinnostavia henkilöhahmoja, salaperäisiä mysteereitä ja jylhää norfolkilaista maisemaa. Ruth on sopivan tavallinen päähenkilö, nyt pienen lapsen äiti, joka joutuu sovittelemaan työtään lapsenhoidon vaatimuksiin. Suhde lapsen isään on vähintäänkin kompleksinen, ja kovasti mielikuvitusta kutkuttaa, millaiseen ratkaisuun Griffiths pariskunnan kohdalla lopulta päätyy.
Tämä kolmas Ruth Galloway -mysteeri ei suinkaan vähennä kiinnostustani sarjaa kohtaan, päinvastoin. Neljäs osa, Käärmeen kirous, on varattu kirjastosta, ja keväällä ilmestyvä Korppikuningas on ehdottomasti sekin lukulistallani.
Jyrkänteen reunalla -kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Kirsi ja Niina.
Helmet 2017: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.
Luita."
Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla Tammi 2018 Alkuteos The House of Sea's End 2011 Suomentanut Anna Lönnroth 348 sivua |
Seuraa selvitystyö, joka vie rikoksen tutkijat vuosikymmenten taakse, toisen maailmansodan ajalle. Yllättävää on se, että vielä pitkän ajan jälkeenkin joku tuntuu olevan sitä mieltä, että jyrkänteen ruumiiden kohtalon on parempi pysyä salaisuutena. Lopulta käy luonnollisesti niin, että Ruth joutuu todelliseen vaaraan, ennen kuin mysteeri saadaan kokonaan selvitettyä.
Ruth Galloway -sarjan viehätys ei perustu pelkästään rikosten selvittelemiseen, vaan tarinat ovat sopiva sekoitus sympaattista päähenkilöä, kiinnostavia henkilöhahmoja, salaperäisiä mysteereitä ja jylhää norfolkilaista maisemaa. Ruth on sopivan tavallinen päähenkilö, nyt pienen lapsen äiti, joka joutuu sovittelemaan työtään lapsenhoidon vaatimuksiin. Suhde lapsen isään on vähintäänkin kompleksinen, ja kovasti mielikuvitusta kutkuttaa, millaiseen ratkaisuun Griffiths pariskunnan kohdalla lopulta päätyy.
Tämä kolmas Ruth Galloway -mysteeri ei suinkaan vähennä kiinnostustani sarjaa kohtaan, päinvastoin. Neljäs osa, Käärmeen kirous, on varattu kirjastosta, ja keväällä ilmestyvä Korppikuningas on ehdottomasti sekin lukulistallani.
Jyrkänteen reunalla -kirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Kirsi ja Niina.
Helmet 2017: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.
Tämä on yksi lempparisarjoistani dekkarimaailmassa. Ruth ja Nelson <3
VastaaPoistaKyllä tästä minunkin lempisarjani on muotoutunut. :)
Poista