"Lawrie empi ennen kuin laski maalauksen takaisin tiskille. Hän irrotti loputkin paperit. Reede astui lähemmäs tarkastelemaan kuvaa ahnaasti, sormet liikehtivät maalipinnan yllä, toisen tytön leijuvan pään päällä, hänen käärmemäisen lettinsä, leijonan välinpitämättömän tuijotuksen."
Muusa on kiehtova nimi kirjalle, jossa ihmiset lopulta ovat monessa suhteessa aivan muuta kuin miltä ensin näyttää. Ja kuka lopulta onkaan muusa, sepä kiinnostava kysymys.
Jos "tosiasioista" lähdetään liikkeelle, on romaanissa kahden ajan henkilöitä, joiden kohtalot nivoutuvat toisiinsa. 1960-luvun Lontoossa trinidadilainen Odelle päätyy töihin taidegalleriaan ja tutustuu salaperäiseen Marjorie Quickiin sekä kiehtovaan tauluun. Taulun arvoitus vie 1930-luvun kuohuvaan Espanjaan, missä nuori englantilaistyttö Olive viettää aikaa vanhempineen ja tutustuu palvelijatar Teresaan ja tämän veljeen Isaaciin. Kiinnostava kysymys on sekin, miten Espanjassa maalattu taulu päätyi halki hurjien vuosisatojen Lawrie-nimiselle nuorelle miehelle ja hänen kauttaan taidegalleriaan, jossa Odelle työskentelee.
Muusan pääosassa ovat naiset, vaikka miehiäkin tarinaan mahtuu. Erityisen kiinnostava ja sympatiaa herättävä hahmo on Odelle, joka on ulkonäkönsä vuoksi kerta toisensa jälkeen ikään kuin sivussa ja vähemmän kuin muut. Odellen tehtäväksi jää selvittää, kuka kukin on ja mitä historiaa Lawrien taulu kantaa mukanaan. Samalla nuori nainen pyrkii toteuttamaan omia haaveitaan. Omia haaveitaan kohti pyristelee myös Olive, joka on kolmekymmentä vuotta ennen Odellea paljon ahtaammassa asemassa vaikka valtaväestöön kuuluukin. Odellea lukuun ottamatta en oikein päässyt hahmojen lähelle ja varsinkin miehet jäivät varsin yksipuolisiksi.
Romaanissa on mielenkiintoa herättäviä teemoja, kuten rotusyrjintä ja myrskyisä maailmanhistoria. Olive perheineen elää keskellä kuohuntaa, kun Espanjassa alkaa sisällissota, ja 1960-luvun Euroopan tuoreessa muistissa on toinen maailmansota natseineen. Nuo teemat kuitenkin jäävät melko ohuiksi ja osin hieman päälleliimatun oloisiksi, kun merkittävimpään asemaan nousevat ihmiset tunteineen ja tavoitteineen.
Juoni tarinaan kuitenkin on rakennettu taitavasti ja lukijaa ohjataan vakaasti kohti salaisuuksien selviämistä. Muusa pitää otteessaan ja tarjoaa mainiota viihdettä. Burtonin esikoisromaanin Nukkekaapin tavoin tässäkin tarinassa keskiöön nousee se, millaista on elää, kun tavoittelee asioita, jotka ovat ympäröivän yhteisön mielestä vääränlaisia — tai millaista on elää, jos on yhteisön mielestä ihmisenä vääränlainen.
Muusasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mai Laakso, Kirjaluotsi ja Kaisa V.
Helmet 2018: 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan.
 |
| Jessie Burton: Muusa (Otava 2018) Alkuteos The Muse 2016 Suomentaja Natasha Vilokkinen 447 sivua |
Muusa on kiehtova nimi kirjalle, jossa ihmiset lopulta ovat monessa suhteessa aivan muuta kuin miltä ensin näyttää. Ja kuka lopulta onkaan muusa, sepä kiinnostava kysymys.
Jos "tosiasioista" lähdetään liikkeelle, on romaanissa kahden ajan henkilöitä, joiden kohtalot nivoutuvat toisiinsa. 1960-luvun Lontoossa trinidadilainen Odelle päätyy töihin taidegalleriaan ja tutustuu salaperäiseen Marjorie Quickiin sekä kiehtovaan tauluun. Taulun arvoitus vie 1930-luvun kuohuvaan Espanjaan, missä nuori englantilaistyttö Olive viettää aikaa vanhempineen ja tutustuu palvelijatar Teresaan ja tämän veljeen Isaaciin. Kiinnostava kysymys on sekin, miten Espanjassa maalattu taulu päätyi halki hurjien vuosisatojen Lawrie-nimiselle nuorelle miehelle ja hänen kauttaan taidegalleriaan, jossa Odelle työskentelee.
Muusan pääosassa ovat naiset, vaikka miehiäkin tarinaan mahtuu. Erityisen kiinnostava ja sympatiaa herättävä hahmo on Odelle, joka on ulkonäkönsä vuoksi kerta toisensa jälkeen ikään kuin sivussa ja vähemmän kuin muut. Odellen tehtäväksi jää selvittää, kuka kukin on ja mitä historiaa Lawrien taulu kantaa mukanaan. Samalla nuori nainen pyrkii toteuttamaan omia haaveitaan. Omia haaveitaan kohti pyristelee myös Olive, joka on kolmekymmentä vuotta ennen Odellea paljon ahtaammassa asemassa vaikka valtaväestöön kuuluukin. Odellea lukuun ottamatta en oikein päässyt hahmojen lähelle ja varsinkin miehet jäivät varsin yksipuolisiksi.
Romaanissa on mielenkiintoa herättäviä teemoja, kuten rotusyrjintä ja myrskyisä maailmanhistoria. Olive perheineen elää keskellä kuohuntaa, kun Espanjassa alkaa sisällissota, ja 1960-luvun Euroopan tuoreessa muistissa on toinen maailmansota natseineen. Nuo teemat kuitenkin jäävät melko ohuiksi ja osin hieman päälleliimatun oloisiksi, kun merkittävimpään asemaan nousevat ihmiset tunteineen ja tavoitteineen.
Juoni tarinaan kuitenkin on rakennettu taitavasti ja lukijaa ohjataan vakaasti kohti salaisuuksien selviämistä. Muusa pitää otteessaan ja tarjoaa mainiota viihdettä. Burtonin esikoisromaanin Nukkekaapin tavoin tässäkin tarinassa keskiöön nousee se, millaista on elää, kun tavoittelee asioita, jotka ovat ympäröivän yhteisön mielestä vääränlaisia — tai millaista on elää, jos on yhteisön mielestä ihmisenä vääränlainen.
Muusasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Mai Laakso, Kirjaluotsi ja Kaisa V.
Helmet 2018: 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan.
Minä tykkäsin kummastakin nuoresta naisesta ja heidän tarinoistaan. Jotenkin 60-luvun miljöötä ja elämänmenoa olisi voinut tuoda vielä enemmän esille. Sitä jäin kaipaamaan.
VastaaPoista1960-luku tuntui kyllä kiehtovalta, minäkin olisin siitä mielelläni lukenut enemmän.
Poista