"On aivan hiljaista. Ääntäkään ei kuulu. En erota edes tuulta. Kaikkialla on pelkkää hiljaisuutta. Olen kuulevinani oman verenkiertoni kohinan. Täällä ei ole muita kuin minä. Suunnaton yksinäisyys kietoutuu ympärilleni ja puristaa rintaani."
Olin niin varma meistä (Adilbris*) on selviytymistarina: Petran avioliitto on hiljattain päätynyt eroon, ja nainen pakenee Ruotsin Lappiin yksin. Mökkivahdin työ "Euroopan viimeisellä erämaa-alueella" sopii naisen elämäntilanteeseen hyvin, kun avioero on vielä surutyötä vailla ja samalla pitäisi kirjoittaa uutta kirjaa.
Romaanin nykyajassa ollaan erämaamökissä Ráhnukassa, otetaan vastaan enemmän tai vähemmän omanlaisiaan retkeilijöitä ja ollaan omien ajatusten kanssa silloin, kun vieraita ei tule.
Nykyhetkestä palataan takaumin muutamien kuukausien taakse Ingaröhön ja Tukholmaan ja avataan sitä, mitä unelmapari Andersin ja Petran välillä on tapahtunut. Miksi avioliitto, jonka piti olla erityinen ja onnistunut, päätyy eroon? Miksi kahden pojan vanhemmat päätyvät tekemään järjestelyjä, jotta arki saadaan sujumaan, vaikka vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Miksi ponnistelut suhteen hyväksi eivät enää auttaneet?
Olin niin varma meistä kuvaa suruprosessia ja kriisistä selviytymistä varsin todentuntuisesti. Petra on vihainen eikä aina niin miellyttävä, mutta on selvää, että yllättävästä elämänmuutoksesta ei selviä hymistellen. Tunteiden kuvaus tuo tarinaan hyvää tunnelatausta ja rosoa, mutta en kuitenkaan vaikuttunut siten kuin odotin. Mukana oli jännityselementtejä, joita ei kuitenkaan maltettu hyödyntää, ja lopetus tuntui pikaisesti yhteen vedetyltä. Olin niin varma meistä on kuitenkin varmasti antoisa, mikäli avioerokriisiin liittyvä tunnemaailma kiinnostaa.
Romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Mai, Jane, Ulla, Krista, Leena Lumi, Pirjo, Maria, Lukuneuvoja, Mari ja Annika.
 |
| Martina Haag: Olin niin varma meistä (Atena 2017) Alkuteos Det är något som inte stämmer 2015 Suomentanut Riie Heikkilä Äänikirjan lukija Meri Nenonen, kesto 4h 36min. |
Romaanin nykyajassa ollaan erämaamökissä Ráhnukassa, otetaan vastaan enemmän tai vähemmän omanlaisiaan retkeilijöitä ja ollaan omien ajatusten kanssa silloin, kun vieraita ei tule.
Nykyhetkestä palataan takaumin muutamien kuukausien taakse Ingaröhön ja Tukholmaan ja avataan sitä, mitä unelmapari Andersin ja Petran välillä on tapahtunut. Miksi avioliitto, jonka piti olla erityinen ja onnistunut, päätyy eroon? Miksi kahden pojan vanhemmat päätyvät tekemään järjestelyjä, jotta arki saadaan sujumaan, vaikka vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Miksi ponnistelut suhteen hyväksi eivät enää auttaneet?
Tekisin ihan mitä tahansa, kunhan Anders ei haluaisi erota. Olen valmis muuttamaan kaiken. Istuin hiljaa ja kuuntelin, kun Anders kertoi mikä kaikki hänen mielestään oli pielessä suhteessamme.Näkökulma tarinassa on Petran. Andersin ääntä ei kuulla satunnaisia repliikkejä lukuunottamatta. Petra on se, joka kärsii, murehtii ja voi huonosti. Samaan aikaan Anders on tyytyväinen jättäjä, joka jatkaa elämäänsä. Tai ehkä ei sittenkään, mutta sitähän me emme tiedä muutoin kuin Petran silmien kautta.
Olin niin varma meistä kuvaa suruprosessia ja kriisistä selviytymistä varsin todentuntuisesti. Petra on vihainen eikä aina niin miellyttävä, mutta on selvää, että yllättävästä elämänmuutoksesta ei selviä hymistellen. Tunteiden kuvaus tuo tarinaan hyvää tunnelatausta ja rosoa, mutta en kuitenkaan vaikuttunut siten kuin odotin. Mukana oli jännityselementtejä, joita ei kuitenkaan maltettu hyödyntää, ja lopetus tuntui pikaisesti yhteen vedetyltä. Olin niin varma meistä on kuitenkin varmasti antoisa, mikäli avioerokriisiin liittyvä tunnemaailma kiinnostaa.
Romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Mai, Jane, Ulla, Krista, Leena Lumi, Pirjo, Maria, Lukuneuvoja, Mari ja Annika.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.