"Tiedän, että tuolla usmaharson takana, muutamien sylien päässä, alkaa ulkomaa, suuri, tuntematon ja tunteeton. Olen jo sen kidassa. Minun täytyy aloittaa uusi elämä, istuttaa itseni outoihin oloihin, vaikka juuret vielä ovat vanhassa mullassa. Soisin, että laiva maalle laskematta kääntyisi takaisin kotimaahan."
Juhani Ahon pienoisromaani Yksin ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1890. Pitkään kirja on ollut lukulistallani, ja nyt sain sen viidennen klassikkohaasteen kunniaksi luettua. Jotenkin pöllämystynyt olo jäi päällimmäiseksi, kun viimeiset rivit luin, mutta silti lopputulema on, että pidin romaanista, joka on suurelta osin tunnemaailman kuvaus.
Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Paitsi että Yksin on vahvojen tunteiden ja onnettoman rakkauden kuvaus, kuvataan elävästi myös paikkoja. Sekä kotimaa että hehkuva Pariisi loihditaan elävinä lukijan silmien eteen, ja tarinaan sisältyvä joulunvieton luonnehdinta jäi yltäkylläisyydessään hehkuvana mieleen.
Pienestä sivumäärästään (e-kirjassa 64 sivua) huolimatta Yksin on yllättävän intensiivinen. Kerronta on haikean mietteliästä, toki hidastakin, mutta kyllä tarinalla nykyihmisellekin on annettavaa: eivätpä tunteet ole suuresti reilussa sadassa vuodessa muuttuneet.
Muissa blogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Morren maailma, Täällä toisen tähden alla, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Sallan lukupäiväkirja, Luetut, lukemattomat ja Kirjojen kamari.
Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.
 |
| Kirjabloggaajien klassikkohaasteen viidettä osaa isännöi Tekstiluola. |
Tarinan minäkertoja on kolmekymppinen mies, joka rakastuu ystävänsä sisareen, Annaan. Tunteet ovat voimakkaita, jopa niin vahvoja, että mies lykkää suunniteltua ulkomaanmatkaansa. Kun matka viimein koittaa, ei nainen unohdu mielestä edelleenkään.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'äkkiä edessäni. Minun tekee mieleni etsiä niitä tuolta saattajajoukosta, vaikka tiedänkin, etteivät ne siellä ole.Huumaantuneen rakastumisen kuvaukseen on monen lukijan varmasti helppo samaistua. Mies etsii tilaisuuksia kohdatakseen tunteidensa kohteen, on aika ajoin varma siitä, että tunteet saavat vastakaikua, mutta sitten varmuus katoaa ja epätoivo saa sijaa. Pian selviää, että vastakaikua ei luvassa ole, ja onnettomana mies vaeltaa Pariisin katuja kykenemättä kuitenkaan unohtamaan suurta rakkauttaan. Lohtua hän hakee myös maksullisen naisen luota, eikä aikalaisvastaanotto ollut pelkästään suopea juuri kurtisaanin tapaamisen vuoksi - tai ennemminkin sen takia, että kohtaaminen kuvataan tarinassa melko suoraan. Nykylukija ei makuuhuoneen tapahtumia pahemmin hätkähdä, eivätkä kai kaikki aikalaisetkaan.
Paitsi että Yksin on vahvojen tunteiden ja onnettoman rakkauden kuvaus, kuvataan elävästi myös paikkoja. Sekä kotimaa että hehkuva Pariisi loihditaan elävinä lukijan silmien eteen, ja tarinaan sisältyvä joulunvieton luonnehdinta jäi yltäkylläisyydessään hehkuvana mieleen.
Pienestä sivumäärästään (e-kirjassa 64 sivua) huolimatta Yksin on yllättävän intensiivinen. Kerronta on haikean mietteliästä, toki hidastakin, mutta kyllä tarinalla nykyihmisellekin on annettavaa: eivätpä tunteet ole suuresti reilussa sadassa vuodessa muuttuneet.
Muissa blogeissa: Villasukka kirjahyllyssä, Morren maailma, Täällä toisen tähden alla, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Sallan lukupäiväkirja, Luetut, lukemattomat ja Kirjojen kamari.
Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.
En ole lukenut yhtään Ahon romaania, mutta voisin paikata puutteen jossain vaiheessa. En välttämättä tällä kirjalla, koska oikeastaan rakkauden ja rakastumisen kuvaus ei ole minusta järin kiinnostavaa.
VastaaPoistaAhon tuotannosta en tätä ensimmäisenä suosittelisikaan, sillä en pidä tätä mitenkään ykkösenä herran kirjoista.
PoistaMinun pitäisi löytää joku kotimainen klassikko Helmet-haasteeseen, ja Juhani Aho on todella korkealla potentiaalisten luettavien listalla. Papin rouvan ja Tyttären taisin jo ladata lukulaitteeseeni, mutten ole vielä aloittanut kumpaakaan. Tämä esittelemäsi teos kuulostaa hyvältä tämäkin.
VastaaPoistaPapin tytär voisi olla hyvä valinta, tämä Yksin on pohdiskelevuudessaan kovin hidas, vaikka toki myös kiintoisa ja nopealukuinen.
PoistaAhon kirja palaa mieleeni impressioina. Myöhemmin mielikuvaan kirjasta sotkeutuu biografinen sälä. Siltä pilkkeiden lomasta pilkottaa kuitenkin kirjailijan taito kuvata tunnelmia. Kiitos mieleen palauttamisesta!
VastaaPoistaTunnelmia ja tunteita Aho tosiaan osaa kuvata. Kiitos, Tuija!
PoistaKirjan nimestä saa kuvan, että se on ihmisen yksinäisyyden harmittelua, mutta kyse onkin rakkauskuvauksesta! Se ei tosiaan haalistu ajankaan kuluessa, jos on hyvin tehty. Kun kirjan sivumäärä on noinkin vähäinen ja se on saatavissa e:nä vapaasti, se olisi helposti kyllä luettavissa jossain vaiheessa itsekin.
VastaaPoistaHelposti näitä klassikoita tosiaan käsiinsä saa, ei jää ainakaan saatavuudesta lukeminen kiinni.
Poista