"Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa."
Riitta Jalosen romaani Kirkkaus tutustuttaa lukijansa uusiseelantilaiseen Janet Frameen, joka kasvaa kansainvälisesti kiitetyksi kirjailijaksi kipeää tietä. Frame joutuu nuorena kohtaamaan suuria menetyksiä ja päätyy mielisairaalaan skitsofreenikkona.
Janet Framen tarina on kertomus taiteen ja sanojen voimasta sekä siitä, miten hiuksenhienolla rajalla mielenterveys välillä on. Hiuksenhienolla, sanon tarkoituksella - Janetin punainen tukka on sekin merkityksellinen. Janet itse sanoo: "Kannan sisimmässäni tervettä ihmistä. Sitä ei kukaan voi tuhota." Tuholta Janet välttyy, onneksi, mutta helppoa elämä ei ole sittenkään.
Myös Laura vaikuttui. "Yksi vuoden parhaista kirjoista", sanoo Krista ja samansuuntaista miettii Kaisa. Arja kiittää kirjasta ja Tuija toteaa Kirkkauden kiehtovan kielen ja kerronnan pyörteisen virtauksen vuoksi. Ulla mykistyi. "Ihan huikea!" huudahtaa Susa, ja samaa mieltä on Leena. Jennin mielessä säilyy pitkään kirja, joka vei Annikan lähes hypnoottiseen tilaan.
 |
| Riitta Jalonen: Kirkkaus (Tammi 2016) 352 sivua |
Janet Framen tarina on kertomus taiteen ja sanojen voimasta sekä siitä, miten hiuksenhienolla rajalla mielenterveys välillä on. Hiuksenhienolla, sanon tarkoituksella - Janetin punainen tukka on sekin merkityksellinen. Janet itse sanoo: "Kannan sisimmässäni tervettä ihmistä. Sitä ei kukaan voi tuhota." Tuholta Janet välttyy, onneksi, mutta helppoa elämä ei ole sittenkään.
Nostan matkalaukun penkille. Se on raskas. Siellä on yli 200 sähköshokkia, lattialle tipahtanut kesken mennyt vauva, ensimmäinen runo jonka lapsena kirjoitin, Tyyni valtameri on siellä kokonaan, äidin unelmat omista kirjoista, isän kantamat hiilisäkit, Myrtle, Isabel, June ja Geordie ovat siellä, Richard on siellä ja hänen rumat sanansa, ja John Money.Mutta vaikka elämä on kovaa, on tarina hämmentävän kaunis. Riitta Jalonen kirjoittaa niin kuulaasti, että hengästyttää. Romaanissa ei sorruta mässäilemään epäoikeudenmukaisuuksilla tai kurjuudella vaan tarina soljuu eteenpäin viehättävästi: ymmärtäen. Kirkkaudesta muodostuu uskomattoman tarkkanäköinen tutkielma ihmismielen kiemuroista ja siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Kuinka lohdullista on saada kuulla, että on sallittua olla yksin, tai kyetä jättämään menneisyyden taakkoja taakse. "Kuka sanoo mikä on oikea tapa olla ihminen?"
Ainoastaan kirjoittaminen tekee elämästäni elämisen arvoisen.Lohdullista on myös se, miten sanat voivat parantaa ja auttaa. Kirkkaus on kokonaisuudessaan osoitus sanojen voimasta. Jalonen pukee Janet Framen kovia kokemuksia kirjalliseen asuun, joka ei vähättele mutta on tavattoman kaunis. Olen vaikuttunut.
Myös Laura vaikuttui. "Yksi vuoden parhaista kirjoista", sanoo Krista ja samansuuntaista miettii Kaisa. Arja kiittää kirjasta ja Tuija toteaa Kirkkauden kiehtovan kielen ja kerronnan pyörteisen virtauksen vuoksi. Ulla mykistyi. "Ihan huikea!" huudahtaa Susa, ja samaa mieltä on Leena. Jennin mielessä säilyy pitkään kirja, joka vei Annikan lähes hypnoottiseen tilaan.
Olen kirjaston pitkässä jonossa, mutta näin loistavaa kannattaa odottaakin!
VastaaPoistaKannattaa, kyllä. Toivon, että pidät.
PoistaKyllä, tämä on todella vaikuttava kirja! Ne muutamat tämän syksyn uutuudet, jotka olen viime aikoina lukenut, ovat olleet oikeastaan kaikki vähän plääh, mutta Kirkkaus pelasti koko kauden <3 Paitsi että nyt on taas tosi kova kotimainen uutuus menossa, saapa nähdä mihin siitä lopulta on!
VastaaPoistaOih, nyt odotankin innolla, mikä mahtaa olla kotimainen uutuus, josta vihjaat. Tämä kirjasyksy vaikuttaa oikein hyvältä - harmi vain, että lukuaikaa on tällä hetkellä minulla kovin vähäisesti.
PoistaMinä myös kirjaston pitkässä varausjonossa tämän teoksen kanssa, kuulostaa edelleen hienolta! :)
VastaaPoistaInnolla odotan ajatuksiasi tästä!
PoistaMulla on Kirkkaus lainassa, mutta vähän vielä pitkittelen hyvin todennäköistä nautintoa ja "käyn" ensin Ghanassa. Kirkkautta on kehuttu paljon, yritän nyt saada itseni unohtamaan ne kaikki kehut, jotta voisin aloittaa tämän romaanin kuin en siitä olisi mitään ennalta kuullut.
VastaaPoistaMinä onnistuin aloittamaan Kirkkauden aika puhtaalta pöydältä, ja hyvä niin. Häikäistymisen sain mukavana yllätyksenä.
PoistaSäästelen tätä syyslomalle, olen varma että tulen pitämään.
VastaaPoistaToivottavasti pidät! Ihana ajatus saada viettää lomaa hyvän kirjan parissa.
Poista