Siirry pääsisältöön

Sieluni hymyt -haaste


Ulla kutsui mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen - kiitos! Haasteen alkuperä löytyy Iltatähden syttyessä -blogista, ja ideana on listata pieniä ja suuria asioita, jotka tekevät onnelliseksi:
Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.
Minulle onnellisuus on varsin yksityistä, en postaile somessa hashtagilla #onnellisuus vaan pidän niin ilot kuin surut enemmän ominani. Onnellisuutta olen kuitenkin miettinyt vuosien mittaan paljon, ja haasteen myötä asia alkoi taas mietityttää runsaasti.

Olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että onnellisuus on paljolti asennekysymys. Silti se ei ole vain sitä, ja on tilanteita, joissa asenne ei auta, kun liikaa tai liian suuria asioita kaatuu päälle. On aikoja, jolloin onnellinen olotila tuntuu karkaavan kerta kaikkiaan tavoittamattomiin, ja on aikoja, jolloin onnellisuutta ammentaa arjen pienistä asioista: lapsen ilosta ja siivotusta kodista.

Arki kai lopulta onkin suuri onnellisuuden lähde. Tänään hetki, kun sain istua rauhassa juomaan kahvia, teki minut onnelliseksi. Myös tunne kiireettömyydestä on armollinen aikana, jolloin tekemättömiä töitä riittää. Onnelliseksi tekee tänään keväinen auringonpaiste, mutta huomenna se voi jo hermostuttaa, sillä se paljastaa raa'asti pesemättömät ikkunat. Tänään riittää tämä, huomenna tarvitaan ehkä jotain muuta.

Siinä kai onkin onnellisuuden paradoksi. Tänään olen onnellinen, eilen oikeastaan en, eikä mikään tässä välissä ole juuri muuttunut. Onko onnellisuus mielentila, joka vaihtelee siinä, missä tunteetkin? Tänään pystyn huomaamaan ne asiat, jotka ovat elämässä onnea tuovia ja tärkeitä, niin kuin vaikkapa läheiset, terveys, oma aika, riittävä yöuni, kiinnostava kirja, maittava ruoka, hyvä musiikki tai kaunis sää. Eilen en niitä huomannut vaan keskityin murehtimaan arjen pieniä haasteita, jotka tänään tuntuvat pieniltä. Eilen ne vielä olivat jättimäisiä.

Haahuilevasta pohdinnastani selvinnee ainakin se, että onnellisuuden avaimia en omista. Sen sijaan uskon, että onnellisuus syntyy pienistä asioista, eikä sitä voi käskeä syntymään. Sille voi avata ovea, jotta se pääsee helpommin luokse, mutta luulen, että kukaan ei voi olla onnellinen aina.

Näiden sanojen myötä lienee selvää, että onnellisuuskonsulttia minusta ei tule. Onneksi se ei ole koskaan haaveisiini kuulunutkaan, vaan ammatillinen onnellisuuteni syntyy muissa tehtävissä.

Onnellisuuspohdintaan haastan mukaan seuraavat blogit: Luettua elämää, Kirjan pauloissa ja Tarukirja. Osallistuminen on täysin vapaaehtoista!

Kommentit

  1. Hieno teksti onnellisuudesta, Jonna.

    Onnea viikonloppuusi <3

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti ja hienoa pohdintaa. Yhdyn moniin ajatuksiisi. Ehkä helposti ajatellaan, että onnellisuus on päämäärä, joka on siellä tunneskaalan toisessa ääripäässä. Itse ajattelen, että onnellisuus on sellainen liukuva olotila, joka voi olla totta, vaikka samalla tai toisinaan tuntisi myös surua, tyytymättömyyttä jne. Onnellisuus ei mielestäni sulje muita tunteita ulkopuolelle, ei edes negatiivisia. Vähön filosofiseksi ehkä meni, mutta ajatuksesi innostivat minutkin pohtimaan :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina! Niin minäkin ajattelen, että onni on liukuvaa, ja elämään kuuluu monenlaisia tunteita - onneksi.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta! ❤ Tunnistan kirjoituksesta paljon itsestäni. Yhtenä päivänä onni on piilossa, vaikka seuraavana se taas näkyy sellaisessakin, jossa sitä ei eilen nähnyt, vaikka vieressä olisi koko ajan. Päivät eivät ole samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos osallistut haasteeseen! ♥ Päivät eivät tosiaan ole samanlaisia, ja hyvä niin. :)

      Poista
  4. Kiitos haasteesta! Heti herää ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos osallistut! Odotan innolla postaustasi.

      Poista
  5. On kyllä totta, että onnellisuus on ainakin osin asennekysymys. Siitä sain itse todisteen viimeksi tänään, kun vastaan tuli yksi pieni harmittava asia. En jäänyt sitä murehtimaan, vaikka asia mielessäni on nytkin, vaan olen nauttinut sunnuntaista.

    Ja kaikki arjen pienet asiat, ne ovat usein niitä parhaimpia.

    Keväistä sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilahduttavaa joskus huomata niitä hetkiä, jolloin asenne ratkaisee. Kiitos, hyvää alkavaa kevätviikkoa!

      Poista
  6. Niin minäkin ajattelen - että onni on arjessa ja pienissä asioissa ja toisina päivinä todempaa kuin toisina. Hienoja pohdintoja, onnen tuntuisia.

    Onnenhetkiä alkavaa viikkoon <3

    VastaaPoista
  7. kiitos, kun jaoit syvällisiä ajatuksiasi. Ja kiitos haasteesta. Kirjoittelen omista onnen hymyistäni lähipäivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos kirjoittelet aiheesta.

      Poista
    2. Viimein listailin sieluni hymyjä. Mukavaa viikonloppua.
      http://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/04/sielun-hymyja.html

      Poista
    3. Mukavaa, kun osallistuit haasteeseen. Hyvää viikonloppua!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...